Pohdin, millä asioilla on painoa, joka riittäisi sen kertomiseen blogissa... ja päätin kertoa keveistä asioista tänä pimeänä ja vetisenä syysyönä.
Ensin neuvo: suihkussa en ikinä olisi silmät kiinni, jos voisin sen jollekin neuvoksi antaa. Katsoin nuorena elokuvan, jossa suihkussa olijalle kävi huonosti. (Lisäksi erehdyin näkemään elokuvan, jossa joukko ihmisiä joutui talvimyrskyssä saarroksiin autioon hotelliin, jossa alkoi tapahtua kummia.) Vaikka en yleensä muista kirjojen juonia, niin näiden juonet kyllä muistan. They gave me the creeps. En kyllä pystyisi koskaan itse kirjoittamaan kauhutarinaa.
Syön kevyesti mozzarellajuustovoileipiä vielä puolenyön aikaan, mitähän seuraavaksi - kävimme lasten kanssa ostamassa niin paljon hyvää ruokaa talven varalle. Huomenna täytyy pakata esikoiselle kaksi kasvista mukaan, eskarissa on kasvisnäyttely, hän vie näyttelyyn palsternakan ja punajuuren. Niin monta pientä asiaa muistettavana.
Lainasin pienen ja ohuen kirjan: Aiotko kirjoittaa romaanin. Se oli hyvin ohut. Odotan innolla sivujen avaamista.
Katsoin elokuvan Pariisi, rakkaudella. Muutama lyhytelokuva jäi mieleen keveänä, mutta niin painavana. Elokuvaa katsoessa tuli kummallinen tunne: asioihin voi todella vaikuttaa elokuvan (taiteen) keinoin.
Kaikki muut ajatukset tänään olivatkin ei-kevyitä.
No comments:
Post a Comment