Uni

Näin unen, jossa olin luennolla kuuntelemassa kirjallisuustieteilijää. Hän oli jostain ulkomaisesta yliopistosta. Istuin salissa vasemmalla puolella, lähellä käytävää. Aika edessä. No, hän puhui mutkikkain sanakääntein siitä, miten on löytänyt kirjoittamisen todellisen motivaation. Hän osaa nyt sanoa, mikä motivoi ihmisiä kirjoittamaan. Se on yksinäisyys. Olin samaa mieltä. Luennon jälkeen luennoitsija tuli luokseni. Hän istui hajareisin päälleni. Minä sanoin, että olen ajatellut aivan samaa, kun olen onneton, kirjoitan, kun en, en kirjoita. Nyt en kirjoita. Aivan... hän mutisi, hän ei oikein tiennyt, mitä sanoisi. Ehkä hän ei uskaltanut sanoa, mitä ajatteli. Voisin tietenkin teeskennellä onnetonta..., jatkoin, vähän vitsinä. Sitten heräsin. Juuri tässä kohdassa pitikin herätä.