Unessa olimme Turun saaristossa mieheni kanssa. Emme suinkaan veneilemässä vaan kävelemässä. Kävelimme saaresta toiseen, koska vesi oli niin matalaa. Meillä oli kengät, ja nekään eivät edes kastuneet, koska vesi lainehti vain kengän rampin korkeudella. Se oli tosi kätevää. (Unissani on usein tosi käteviä juttuja.) Saarissa oli talonpoikaismuseoita, joissa katselimme taidokkaita puukaiverruksia. Sitten menimme vanhaan baariin, jossa sain postia Venäjältä. Olin unessa etsinyt venäläistä pop-musiikkia matkallamme Venäjälle, mutta en ollut löytänyt sitä tiettyä levyä. Sitä ei saa enää mistään, luki sähköpostissa. No, sitten menin terapeutin puheille työkaverini kanssa. Hän pani meidän molemmat sänkyyn makaamaan ja väleihimme kaksi nukkea, miesnuken ja naisnuken. (Ei tämä kovin omituista ole, vähän vain.) No, työkaverini oli ärsyttävä, ja löin käsiäni yhteen ja sanoin: "Mars, menepä toiseen huoneeseen" ja hän meni. Terapeutin kanssa kävin omituista keskustelua. Terapeutti = rakkaus, sanoin hänelle. Katselin tarkkaan hänen kasvojaan. Voisimmeko ruveta seurustelemaan, sanoin hänelle. Hän mietti pitkään ja sanoi, että voisi harkita asiaa sen jälkeen kun terapiamme on ohi. (!) Tiesin kaiken päättyvän hyvin. Olin iloinen hänen sanoistaan. Sitten olin työpaikan eteisessä ja tuntini oli alkamassa vähän ajan päästä. Huomasin, että päälläni olivat pyjamahousut. Olisin ehtinyt kotiin vaihtamaan housuja, mutta ajattelin, että en sellaista vaivaa viitsiä housujen takia nähdä. Etsin vaatenaulakosta jotain housuja, siellä oli vanha näytelmävarasto ja kaikenlaisia samettihousuja, vihreitä, jne, mutta en löytänyt sopivia. No, voin opettaa näissäkin, ajattelin. Mitä se haittaa.
Uni tätä ennen: olin uimassa ja alapuolellani ui paljon pieniä kirkkaanvärisiä kaloja.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment