Hajanaisia huomioita anyway:
Havahdun usein siihen, miten pieni kuopus vasta on. Hän on todella pikkuruinen. Oletko sinä kääpiö, kysynkin häneltä usein. En, hän vastaa, minä vain olen meistä pienin. Käteni ja jalkani ovat kasvaneet tällaisiksi.
On ollut hyvin tuulista (ja kylmääkin) viime aikoina. Nytkin tuulee niin, että pihlajanlehdet kääntyvät nurinpäin. Toivottavasti kesästä ei tule yhtä myrskyisä kuin viimeksi.
Kun ihminen on kerran ollut elävä, hän ei koskaan kuole. Satakielet ovat tulleet, mutta kiuruja en ole vielä kuullut. (Ne ovat aivan varmasti jo täällä.) Ilmassa on kymmenien eri kukkien tuoksua, viileänraikkaasti.
Kuopuksen tekemä linnunpönttö roikkuu ilmaantumassa mattotelineessä. Se on vaarallista, koska siihen voi oikeasti asettua joku lintu asumaan. Asumus on kyllä liian uuden oloinenkin, sitä pitäisi vanhentaa, rautasulfiitilla, ja viedä sitten mökille, minne se kuuluu.
Viikko, ja alkaa kesäloma, silloin kirjoitan tekstiä, josta itse pidän.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment