vanhuksena

Kainalosauvoilla kävely herättää paljon katseita. Minua tuijotettiin kaupungilla - siis K-marketissa - kuin alastonta New Yorkissa. Tunteeni Pohjanmaata kohtaan ovat muuttuneet. Aika on tullut nyt tunnustaa se tosiasia, ettei ole mitään syytä katsella ihmisiä täällä ylöspäin. Ei todellakaan mitään syytä. Tänne en kyllä muuta, niin hullu en sentään ole ja toivottavasti ei lääkityskään siihen suuntaan vie.

Toinen asia: miksi elämän pitäisi olla onnellista, edes suurimmalta osaltaan? Se on täynnä kärsimystä, mitäänsanomattomia jaksoja, ja ehkä onnea, jos olet onnekas. Tämä oli pienempi totuus, joka vain oli päässyt unohtumaan.

Tänään haimme kanin silmätippoja apteekista. Minä ajoin ja nousin autosta kainalosauvoille. Tämä oli todella uskottavan näköistä. Jalka on kuitenkin jo paljon parempi, tietenkin kun kipu on poissa särkylääkkeiden ansiosta. Kipu tuntuu jännetulehdukselta, en voi suoristaa jalkaa edelleenkään ja pelkkä lihaskipu se ei ole.

Kanin kanssa olen sitten saanut toteuttaa eläinlääkäriyttäni. Silmätippojen saaminen sen silmään oli helppoa, mutta vilkkuluomi on aivan verestävä, paisunut ja tulehtunut. Kani on lisäksi kynsinyt silmän ympäryksen aivan karvattomaksi, silmä siis kutisee. Eläinlääkäri sanoi puhelimessa, että voisimme kyhätä sille lampunvarjostimen muotoisen kaulurin. Sen tekeminen oli yllättävän hankalaa. Niistä tuli aivan epäkeskoja. Mehukattipullon osasta tuli liian suuri. Vanhasta lakanasta leikkasin saksilla sodanajan sideharsoa. Köytimme sen kanin pään ympärille, korvan takaa, jne. Kanin pää oli paketissa. Siitä tuli ihan hieno, mutta vei vain 10 sekuntia, kun Helmi hankkiutui eroon pääpaketistaan. Siirsimme aitauksen eri paikkaan, pesimme Helmin rievut, vesipullon, ja unikopin. Haimme sille ruokaa. Ja lisäksi sen silmätipat pari kertaa päivässä. Me emme juuri muuta tekemistä tarvitse kesäksi!

Rannassa näin tänään sadan pikkuahvenen parven. Ne liikkuvat salamana suuntaan ja toiseen. Vesi on kullanruskeaa.

Keskimmäinen kaataa minulle kahvia. Minun on annettava ohjeita askel kerrallaan, koska lasipannu menee herkästi rikki. Hän tuo minulle piripintaisen kahvikupin. Kuopus miettii näkymättömiä ja näyllisiä asioita. Hänelle tämä ero on tärkeimpiä eroja maailmassa. Pelkään vielä kuolemaa, hän sanoo yhtäkkiä. Kuuntelemalla voin tietää mitä hän ajattelee. Minä olin siis ennen väärässä, hän huokaa hetken päästä. Luulin, että kultaa ei ole olemassa, paitsi saduissa, mutta sitä on! Hän on ikionnellinen sen jälkeen, kun pojat kaivoivat ison lastin katinkultaa hiekan seasta.

Kyynärsauvoista on se hyöty, että tunnen itseni vanhaksi ja viisaaksi. Tällainen voisin vanhuksena olla: kierrellä suurperheeni ympärillä, antaa neuvoja, hoidella eläimiä, lapsia. Olisin siihen mennessä voinut kirjoittaa kirjoja. Voisin asua tällaisessa talossakin.