Kirjoitan kai lähinnä enää unia. Ja nyt muistikirjani on hukassa, en voi kertoa vanhemmista unista. Missähän se on? Toivottavasti ei myytävänä kirppiksellä.
Viime yönä näin seuraavaa unta. Muistan sen hyvin, koska heräsin keskellä unta.
Olimme lähtemässä autolla kesämökiltä, vehreiden peltojen poikki. Pellolla oli maanviljelijä traktoria ajamassa, ja nähdessään meidät hän tuuttasi torvea, niin että siitä tuli hauska melodia. Jopas jotakin, sanoi siihen äitini, joka oli jossain lähistöllä. Ajoimme talon pihaan, jossa oli iso nurmikko. Hyvin hoidettu piha - (tunnistin paikan). Sen pihassa oli mökkimme. Maanviljelijä oli tullut mukana. Hän istui tuoliin pihassa, tuoli oli mökin edessä, juttelimme niitä näitä. Kättele nyt häntä, sanoi isäni. Kättelin häntä, mies oli hauska ja työvaatteissa. Hän oli itse asiassa merkillinen henkilö - tai suhtautumisemme häneen oli merkillistä: palvoimme maata hänen jälkojensa alla, teimme kaikkemme, että hän viihtyisi. Hän oli suvereenin hauska tyyppi. Oli kunnia saada hänet vieraaksi. Mökkimme oli nurmella varsinaisen talon pihassa. Kurkistimme sen päätyikkunasta sisään. Se oli pieni kuin leikkimökki - sänkyä ei ollut. Missä te nukutte, kysyi maanviljelijän vaimo, joka oli myös tullut paikalle. No, siinä ikkunan alla on levitettävä nojatuoli, jossa kaikki nukumme, sanoin. Katsoin itsekin uteliaana sisään talooni. Vastapäisen päätyikkunan alla oli pieni pöytä, jonka päällä oli paksu sementtinen kaivonkansi, jonka päällä taas oli nojatuoli, ja kulmassa takka. Näin voi asua monessa kerroksessa, selitin. Kieltämättä ahdas ja epäkäytännöllinen, ajattelin itsekin. Mutta kyllä sinne mahtuu.
Kiinnostavaa, koska kaikki paikat ja ihmiset ovat tiettyjä.
Vähän aikaa sitten näin unen, jossa jaloissani oli raidalliset nilkkasukat. Raidat menivät jalkapohjan alitse, eli ne tekivät täyden ympyrän. Tämä asia häiritsi minua suuresti unessa. Vaadin, että sukat muutetaan sellaisiksi, joissa pohjat ovat yksiväriset. Vaadin, ja tämä vaatiminen kesti varmaan 20 minuuttia.
No comments:
Post a Comment