minulla on finni siinä missä pitäisi olla kauneuspilkku

Näköjään unet samasta teemasta seuraavat toisiaan. Näin talounen, ja sitten toisen ja nyt vielä kolmannenkin.

Toisessa unessa olin isossa talossa, joka oli vanha kansakoulu tai seurantalo. Olin siellä yleisönä seuraamassa näytelmää ja yhtäkkiä minut pyydettiin mukaan näytelmään. Menin ja pidin näytelmässä takarivissä vauvaa sylissä. En ymmärtänyt, mikä roolini oli. Sanoinkin tämän ääneen muille näytelmän jälkeen: "En ymmärrä mikä roolini tässä oli, mutta olihan se kunniatehtävä olla mukana." Sitten sain koko rakennuksen omakseni. Näin koko paikan ensin ilmaperspektiivistä, mutta en löytänyt rakennustani siitä. Huonoksi onneksi iso talo oli yläkoulun vieressä, ja koska se oli vanha ja mielenkiitoinen, huligaanit kiersivät sitä jatkuvasti metelöiden, halusivat pyrkiä sisään ja tuhota sen graffitein (nämä arvelin heidän aikomuksiksensa). Aloin tutkia ovia. Isoja ulko-oviakin oli neljä, ja minkään niistä lukot eivät toimineet. Yhdessäkin oli valkoinen monimutkainen lukkokoneisto. Englantilaista tekoa, kiroilin unessa. He tekevät pähkähulluja koneita. Talvi ja jää oli myös jäädyttänyt lukot niin etteivät ne senkään takia toimineet.


Kolmas talouni: Olin sairas, mutta en muistanut ilmoittaa siitä työpaikalle. Illalla kaksi työkaveriani tuli käymään, toinen esimies. Olin siinä päivällä sisustanut kämppäni uusiksi: olin mm. tapetoinut ikkunan umpeen. (!) Siitä kuulsi kuitenkin valo nätisti läpi. Selitin, että unohdin kokonaan ilmoittaa olevani poissa. He katsoivat minua kuin eivät olisi ymmärtäneet sanaakaan. NO, oli miten oli, mitään vanhinkoa ei varmaan tapahtunut, sanoin. En saanut oikein heistä selvää. Sitten talon sijainti muuttui, se olikin pellolla kotini lähellä. Veljeni soitti ja kysyi tarvitsinko lumenpudottamisapua. Jaarittelin puhelimessa hänen kanssaan.

Taloni ovat tosiaan sekaisin, lukitsemattomia, ahtaan sotkuisia ja remontteeraan niitä hyvin mielenkiintoiseen tapaan. Niitä ei löydy kartalta ja niiden ohi kulkevat kypsymättömät huligaanien laumat. Siistiä.

Olkoon tämä se vuosi ja aika, kun taloja puretaan ja rakennetaan. Kesällä vielä lupasin mennä bussipysäkillä tapaamani naisen mökkiä remontoimaan. Se on lautakasa Forssan lähellä. Tottakai tulemme, sanoimme me molemmat vieressäseisojat.

Mitä nyt taloihini kaipaisin lisää: villejä tanssibileitä. Ei ehkä, vaan varmasti.