Parasta on pysyä arkisissa toimissa, ajatella käytännön asioita. Tämä on minulle nimittäin aivan uutta ja mullistavaa. Rajat ovat hyvät. Voin tosissaan levätä. On vain se hetki, se mitä olen juuri tekemässä, ei mitään muita maailmoja, ei juuri kuvitteellisia henkilöhahmojakaan. Jokaisen pitäisi kokeilla tällaista.
Ja tänä aamuna oli omena-ukko tien varressa!!!! Ja olin autolla, enkä voinut pysähtyä, eikä minulla ollut rahaakaan. Olemme etsineet omenoita laatikoittain ostettavaksi. Hän näyttää isoisältäni ja hänen omenapuunsa tuottavat valtavasti satoa. Aamuruuhkan aikaan hän on maantien vieressä. Yritän etsiä häntä käsiini iltapäivällä.-
Luin kaksi kirjaa. Siri Kolun Metsänpimeän ja Keijo Siekkisen Jäähyväiset rakkaudelle. Ensimmäisestä en osaa sanoa mitään. Ja Keijo Siekkinen taas on sellainen, jolle myisin sieluni lukematta riviäkään. Tiedät varmaan sanonnan syödä jonkun kädestä. Kuka siinä kirjoittaa - isä, rakastaja vai..? En ole koskaan tavannut Siekkistä, mutta tapaisin kyllä mielelläni.
Välitunti alkaa, myöhemmin lisää.
3 comments:
Siekkisen voi löytää hyvällä tuurilla Jyväskylän Vakiopaineesta, eikä tämä ole ilkeämielisesti sanottu. Istuu siellä usein, tai sitten seisoo baaritiskin takana.
Olimme vaimoni kanssa vuoden päivät hänen välivuokralaisiaan. Keijosta on monta hyvää juttua, mutta ehkä liian ronskeja tähän laitettavaksi. (Ne pitää kertoa pöydässä sopivassa seurassa.)
Ehkä tieni johtaa joskus Jyväskylän Vakiopaineeseen. Se ei ole lainkaan mahdotonta. Jos kaupungissa on yksikin tällainen ihminen, niin täytyy tulla. Ja Jyväskylässä taitaa olla useampiakin.
Post a Comment