Oli ärsyttävä päivä. Olin vähällä kirjoittaa olipa taas ärsyttävä päivä, vaikka se ei olisi ollut totta, koska ei niitä niin usein ole. Viikonloppu oli ainakin hauska: olimme hiihtämässä koko perheellä keskuspuistossa. Kahdella isommalla pojalla hiihto sujuu hyvin, mutta tulin perässä kuopuksen kanssa. Hän kaatui varmasti 5000 kertaa. Elin kuin nopeutetussa filmissä: kaikki muut hiihtäjät menivät kovaa vauhtia. On vaikea muistaa, että hiihtämisessäkin tarvitaan tasapainoa.. Kuopus otti kaiken huumorilla ja yritti keksiä kaaduttuaan asiaa: "Jaahas, ja juuli muuhalaisen kohlalle!" Ja hän jäi istuallaan katselemaan muka muurahaista. Ne olivat maan sisässä. Kävimme hiihtomajalla, syömässä melko runsaan välipalan. Sitten hiihdimme vielä takaisin, yhteensä kokonaiset neljä kilometriä! Mikä uni! Luminen metsä, lumen tuoksu, pian se katoaa - lumi on sadun elementti. Illalla lapset kävivät juoksemassa lumessa takapihalla - saunasta käsin. Kuopus hieroi isoa lumipaakkua mahaansa. Minä kävelin lumessa, sen olin tehnyt viimeksi lapsena. Lumi on liukasta paljaissa jalkapohjissa! Ja se antaa kummasti periksi, kengät jalassa samaa ei huomaa.