Kuuntelin eilen kirjoittaessani Lauri Tähkä & Elonkorjuu:n levyä Pistoja Syrämmes. "Eikä mun heilani kysele, markkoja tuhansia..." loistava oivallus tehdä musiikkia vanhojen kansanlaulujen sanoitusten pohjalta. Ei vaikuta millään tavalla aikansa eläneeltä, kaikkea muuta.
Olen joskus yrittänyt keksiä yhteisiä piirteitä pohjalaisuudelle, ja olen päätynyt ainakin siihen, että pohjalaiset, mukaanlukien minä itse, ovat a) tunteellisia b) intohimoisia, rohkeita c) perinteen vaalijoita, kotiseutu-uskollisia d) anarkistisia, omien polkujen kulkijoita e) nöyriä, tilanteen mukaan f) taiteellisia (tämä liittyy läheisesti a- ja b-kohtiin)... Sen takia Pistoja Syrämmes-levyn takakannen kuvailu tuntui osuvalta: "... repäisevää voimaa, sisunpurkauksia, salamoivaa vihaa ja repäisevää iloa."
Tähkä ja kumppanit osaavat käyttää myös taukoja hyväksi: kappaleessa Isoo-Antti ja Rannanjärvi on ajatusta mukana. Painokkaimmassa kohdassa "Joo, mä kuljen tietä kaitaa..." sanat jäävät tauolle, se on parasta mitä voi tapahtua.
Ja entäs tämä sitten! Niin kauan minä tramppaan-kappaleessa Lauri Tähkä laulaa:
"Mullon liinukkavarsa ja nappuliinirattaat
Ja itte pirän suitsista kiinni
Ja kun vertaastansa rakastaa
Niin trenkää ei olla fiini"
Tuo kertosäe on hyvä sinänsä, ja varsinkin kun liittää siihen ajatuksen, että vertaisia ollaan kaikki.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment