Monday, December 17, 2007

Yskin ja päivä on kummallinen. Tämän voisi oikeastaan viivata yli. Päivä on vallan paskamaisen mainio. Tarvitsisin toisen minän, joka jaksaisi tehdä kotityöt ja varsinaiset työt ja leikkiä lasten kanssa. En jaksa. Esikoinen raivoaa läksyjä tehdessä, hän sotkee lyijykynällä koko sivun uudestaan ja uudestaan. Sillä välin keskimmäinen järjestää kultalusikoita (oliko sellaisiakin, häälahja varmasti), hän pesee ne, ja laittaa ne tyhjään lokeroon lusikkalaatikossa. Tasan eivät käy onnenlahjat. Kuopus heijaa itseään keinussa ja hyräilee laulua Liesuksesta (hän on kuullut nimen väärin). Ajan punaisia päin liikenteessä, koska yhtäkkiä värit kääntyivät (väsymyksestä) toisinpäin, vihreällä odotan, punaisella menen. Aamulla unohdin, että esikoinen oli kyydissäni ja ajoin töihini hänen kanssaan, jouduin palaamaan takaisin, ja myöhästyin. Vaikka työt ovat kuormittavuudeltaan varsinaisesti loppuneet, en huomaa mitään muutosta. Olen edelleen väsynyt.

Ehkä joululoma tuo siihen muutoksen.

5 comments:

Veloena said...

Huh, pelottavan tutun kuuloista väsymystä. Usein sellaisen jälkeen huomaa tekevänsä sitä mitä nyt itse teen, eli kylpevänsä sängyssä omassa hiessään kuumeen hissaillessa iloisesti ylös ja alas.

hetket said...

Tänään koin väsymyksen keskellä vielä paniikin, olin laittanut väärin arvosanan. Vain yhden, mutta siinä vaiheessa ajattelin, että virheitä saattaa olla siellä paljon... Onneksi ei kuitenkaan ollut, huh.

Anonymous said...

Koeta jaksaa. Itse olen laittanut lapset yöunille kymmeneltä aamupäivällä.

Markku Pääskynen

hetket said...

Positiivista: tänään ratkesi eräs asia. Heräsin varhain ja lähdin ennen töihin menoa lääkäriin kuopuksen kanssa, jolla on ollut pari kuukautta pahanhajuinen nuha, ja lääkäri veti räkää imurilla ja tutki ja löysi syvältä nenästä superlonia, limaisen ja puolittain sulaneen möntin. Se on aiheuttanut korvatulehduksia, ym. pitkin syksyä. Ihanaa, että se löytyi!

Veloena said...

Uh, superlonia. Uh.