Friday, January 26, 2007

Ihme

Usein sanotaan, että ”haluaisin aikuisenakin säilyttää lapsen asenteen maailmaan, ihmettelyn”. Mutta ihmettelevätkö lapset todella? Eivätkö he päinvastoin ota asioita sellaisina kuin ne tulevat vastaan? Ja he kuvittelevat vielä lisää: tuoli voi olla mitä vaan, laiva tai majakka. Nukke voi olla merimies. Hämmästelevätkö lapset meren tai taivaan sinisyyttä? Tai tähtiä?

En ajattele lasten hämmästelevän, kylläkin iloitsevan maailmasta ja mielikuvituksesta. Enkö sitten itse ihmettele koskaan? En, jos ihmetteleminen ajatellaan kummeksumisena ja hämmästelemisenä. Sillä eikö vain sellainen ihminen ihmettele, jolla on jo joku vakiintunut käsitys asioista, ja tällöin hän ihmettelee poikkeamaa tästä totutusta? Iloitseminen, ilahtuminen kauneudesta on eri asia. Ihmeteltävän kaunis… ihmeellisen kaunis. Jos ihmeet ja kauneus ovat jo kaikkialla, koko ajan läsnä? Ajattelen liikkuvani ja eläväni maailmassa, joka on kaunis, paratiisimainen, moneksi muutautuva, hyvään pyrkivä, rakastava, (kysy keneltä tahansa ohikulkijalta: hän rakastaa sinua), maailma on meissä, me voimme edetä siinä siihen suuntaan, johon haluamme. Sisäinen maailma on yhtä totta kuin ulkoinenkin. Mutta eikö ole haitaksi, jos ei tunne maailmassaan rajoja? Ehkä ei, tiedän kuitenkin, miten yhteiskunta ja maailma toimii. Korkotason heilahtelut rahamarkkinoilla. Miten synapsit toimivat. Käyttäytymistavat, kuten sen että, Espoon busseissa ei yleensä puhuta tuntemattomille. Ne ovat tietyn ajassa ja paikassa käytössä olevia sääntöjä, voisivat olla aivan toisenlaisiakin.

On olemassa tärkeitä alla olevia sääntöjä, toisten auttaminen, rakkaus, esimerkiksi. Rakkauteen on valmius, kaikkien ihmisten sisässä, toppatakin alla. Se aktivoituu kun kokee rakkautta.

Mutta minkä kokisin ihmeeksi? Jos ihme on jotakin uskomatonta, odottamatonta. Niagaran putoukset? Maailman seitsemän ihmettä? Kokisin varmasti kunnioitusta putouksen juurella, iloa, voimaa, pelkoakin, huumaa, puhdistautumista. Kuitenkin, jos Niagaran putoukset ovat ihme, niin yhtä hyvin mikä tahansa on ihme, jokainen kasvi on ihme. Nesteiden kulku, versominen, kukan puhkeaminen, mistä nuppu tulee? Lehmä syö ruohoa, vihreä sen sisällä muuttuu maidoksi. Se, että kahvikuppi pysyy pöydän päällä, ettei se vajoa pöydän läpi, sekin on sitten ihme, jos kerran veden putoaminen alaspäin on. Tähdet pakkasyönä, hengitysrefleksin automaattisuus, lumi (lumi varsinkin on ihme!), yhteenkudotut säikeet, jotka muodostavat kankaan, näkemämme värit, ajatukset, käden lämpö, kiehuvien perunoiden tuoksu, polttomoottorin toiminta. Maailmaksi, jossa jokainen asia on minusta ihme, tämä on hämmästyttävän looginen maailma. Hmm.. loogisuutta kyllä tosiaan useinkin ihmettelen. Miten kaikki tämä runsaus ja mahdollisuuksien hillittömyys ja äärettömyys voi sopia näin hyvin yhteen, tuottaa näin sopusointuisen ja rauhaisan lopputuloksen? Se on ihme.

3 comments:

Heinäpelto said...

Kaunis ja ajatuksia herättävä teksti! Tosiaan, joskus lapset tuntuvat olevan aikuismaisempia kuin jopa aikuiset: tekevät järkeviä havaintoja maailmasta, ja tosiaan, ottavat sen sellaisena kuin se on.

Ehkä se on lahja, että näkee arjessa, maailmassa sen kauneuden. Ettei ole mitään jatkuvaa, kimaltavaa ihmettä, joka loistaen tulee jossakin vastaan.

Niin. Minusta hyvän näkeminen arjessa ja maailmassa kaikkineen; se on tavoiteltavaa.

Risto said...

Tämä pohdinta sopii sun blogis nimeen "hetket" - tuo maailman ihmeellisyydelle avoimuus. Minä kannatan avointa ihmettelyä, vaikka se onkin just sitä mitä sanoit.

"Sillä eikö vain sellainen ihminen ihmettele, jolla on jo joku vakiintunut käsitys asioista, ja tällöin hän ihmettelee poikkeamaa tästä totutusta?"

Kaikkihan me ollaan enemmän tai vähemmän pinttyneiden käsitysten vallassa, siks ihmettely on hyvä.

Mä sanoisin pällistelyksi tiettyä sovinnaista ihmettelyä, että pitääkö tuo erivärisiä sukkia, miks sillä on tuollainen pata päässä..ym.

hetket said...

Taidan minäkin ihmetellä loppujen lopuksi. Entä jos ajattelee Rembrandtin hienoa maalausta, ja lapsen alkeellista mutta hienon oivaltavaa maalausta, ihmeteltävää on niin monenlaista ja jotenkin liitän taiteen ja ihmettelyn aina yhteen..