Thursday, January 11, 2007

runotorstai

Räntäsade menee läpi,
kastelee sielua myöten, eksyn
betonilähiön labyrintissä vaikka etenen suoraviivaisesti
laatoitettua polkua ohi Siwan ja palvelutalon
sitä avarampi taivas

Vastaan tulee lapsia selät köyryssä: Näin ne kävelivät, sanoo yksi heistä.
On mentävä reunalle, sitten toiselle, keskitien kautta.
Nämä rakenteet ovat ihmisten tekemiä,
tarkoituksella tai ei.
Soittorasian ääni on niin heleä.

Sohjo kovettuu, rikkoutuu jalkojen alla kuin munankuoret.
Hitaasti etenen, odotan
kuolemista, pientä uudelleenjärjestelyä
koiraa ulkoiluttava mies pysähtyy neuvomaan tietä,
menetän kasvoni.

7 comments:

sivuaskel said...

Betonilähiön labyrintissä on löydettävä päänsisäinen avara taivas.
Hyviä kontrasteja, kiinnostava runo, joka ei aukene ekalla kerralla, mutta houkuttaa lukemaan moneen kertaan.

helanes said...

Onko tuo Näin he kävelivät siitä mainoksesta?

hetket said...

Kiitos kommenteista.

Helanes: Ei ole mainoksesta.

helanes said...

Mutta oletkos nähnyt kyseisen mainoksen? Oikein varsinaisen "älynväläyksen",kaikki kävelivät nenä maassa. En kyllä muista mitä siinä mainostettiin.

silumiini said...

Tykkään: vahvoja kuvia, konkretiaa. Varsinkin tämä kohta on erityisen viehättävä: "Vastaan tulee lapsia selät köyryssä: Näin ne kävelivät, sanoo yksi heistä."

hetket said...

Helanes: Muistan hämärästi jonkun tuontyyppisen mainoksen, mutta se ei liittynyt tähän. Muuten, mainoksia, tv-puhetta on hauska käyttää runomateriaalina ja virikkeenä.. irrallisina kun tekstitys ja repliikit tuovat mieleen usein jotain muuta kuin sen mistä puhutaan. Ehkä tv:tä katsoo usein sillä tavalla puolittain, ajattelee osaksi omiaan.

Silumiini: Kiitos kommentista! Tulen vastavierailulle blogiisi. Olen lukenutkin sitä joskus - kirjoitat kauniisti, rauhallisesti.

Tuima said...

Avaraankin voi eksyä. Jännä ajatus tuossa lopussa, neuvoa kysymällä menetää kasvonsa. Pitääkö olla kaikkitietävä?