Saturday, January 27, 2007

Taas unia

Viime aikoina olen nähnyt runsaasti talounia. Ja taas. Lisäksi olen näköjään treenaantunut unien muistamisessa.

Viime yönä asuin isossa puutalossa, jossa yläkertaan, vintille meno oli kielletty, koska se oli alue, jossa pääsi katsomaan kiellettyjä asioita, muuttamaan ihmisten elämänkulkuja, katsomaan heidän ajatuksiaan. Talossa oli oikein vartija tätä varten, joka piti huolta, että kukaan ei mene sinne. En muista keitä kaikkia talossa asui, mutta minulla on hirveä halu päästä ullakolle, niinpä eräänä yönä menin poikani kanssa, avasimme pienen tuuletusluukun lattianrajassa, siinä oli tiivisteitä, vaahtomuovia, poikani meni siitä ulos, laitoin kaiken sisältä käsin ehjän näköiseksi, ettei vartija huomaisi mitään. Mutta sitten vartija tuli ja huomasi poikani ulkona (ullakolle pääsi ulkokautta), mutta hän sanoi vain, "ai, onko nyt juhlat? Valvotaan myöhään?" ja hän lähti pois. Menimme salaisen tiedon ullakolle, mutta löysin sieltä pienten koululaisten oppikirjoja, joihin he olivat tehneet tehtäviä lyijykynillä, puulajien nimiä: kuusi, mänty, koivu. Ajattelin, miten turhaa, tällainen ei kiinnosta minua. Nähdä kaikki vaiva tällaisen takia. Näin siellä kyllä muutakin, en muista mitä, mutta minulle jäi tunne, että siellä ei ollut mitään, mitä en jo olisi tiennyt tai aavistanut muutenkin. Lisäksi ullakko oli täynnä kiemurtelevia pikku hyönteisiä, kirppuja ja toukkia, niitä vilisi vaaleilla peitoilla, joita oli maassa. Ullakolla oli salaisuuksia, mutta kun näin ne, ne eivät olleet tärkeitä, en tehnyt tiedoilla mitään.

4 comments:

Katja said...
This comment has been removed by the author.
Katja said...

Ihana uni. Kerrassaan! Visuaalinen, herkullisia detaljeja, niitä inhoja ötököitä myöten.

Mitähän (syvyys)psykologit noista sanoisivat? Niinhän se silti on, että ullakko on ihmisen mieli, talo miinuden kuva. (Uskaltaako siltikään yleistää?) Minäkin usein mietin, miksi olen unissani niin omituisissa taloissa (ja usein todellisissa, mm. kummilassani, jossa terroristit ovat ottaneet vallan, tai pellot on myyty ja kaavoitettu täyteen samannäköisiä omakotitaloja; jossa tapaan aina edesmenneitä sukulaisia, yritän kysellä heiltä menneistä ja välillä tanssin valssia kuolleen kummisetäni kanssa) ja muutan alinomaan. Tosielämässä vaivaa alituinen vierauden tunne ja kaihomieli talossa kuin talossa. Miksei mikään kuitenkaan tunnu ihan kodilta, aina kaipaa muualle, miksi aina maisemissa samoillessa etsii katseella taloa, jotakin joka vaikuttaisi tutulta ja kodikkaalta ja miksi sokkeloiset, sopukkaiset vanhat talot kiehtovat mieltä, mutta mieluiten asuisi sellaisessa, jossa valo virtaisi taukoamatta läpi...

Antaudutko sinä tulkitsemaan uniasi vai annatko niiden olla itsenäisiä, merkkejä ja tarinoita itse itsestään? Ammennatko niistä fiktiivisiin teksteihin? Onko sinulle tuttu Bo Carpelanin Muistan, uneksin?

Todellakin. Hirmuisen kiintoisa uni! Sain ajattelemista! Kiitos.
P.S. Poistin aiemman kommenttini. Tämän saman, siihen oli livahtanut painovirheenä: "-- jossa TAPAN aina edesmenneitä sukulaisia --" Mitähän se minusta kertookaan? Piti siis olla TAPAAN ;)

hetket said...

Sinunkin unesi kuulostavat todella mielenkiintoisilta, tapahtumarikkailta. Kyllä tulkitsen uniani, ja usein luulen tietäväni mistä on kysymys, miksi näen juuri sitä unta..(painotan sanaa "luulen").

Mutta rupesin oikein miettimään, että en näe unia kuolleista, mutta sen sijaan elävät ovat unissani joskus kuolleita, mutta kuitenkin eläviä toimijoita (siis nyt meni monimutkaiseksi).

mehtäsielu said...

Unet ovat kiinnostavia. Tämäkin talouni. Vinteissä, ullakkohuoneissa, yläkerroissa on aina jotain salaperästä. Tämä oli hirveän selkeä tarina. Minua nauratti se vartija. Ja se oli hauska, mitä vihkoon oli kirjoitettu, puiden nimiä, tavallisten suomalaisten puiden. Usein itse näen ihan sotkuisia unia, tuntuu kuin niissä olisi monta unta ja tapahtumaa liimattu ja leikelty päällekkäin, ei mitään logiikkaa niiden välillä, ei niitä pysty millään kertomaan. Ja sitten vielä: paljon aukkoja, joita en saa millään palautettua mieleeni, kun aamulla yritän muistella, mitä näin.

Itsekin näin talounen viikolla. Siinä oli tuntemattomia ihmisiä ja ullakolta näki hyvin kaikki teillä kulkijat. Minun unessa oli kuollut isäni, tai ainakin hänellä oli isän ääni. Ihmettelin sitä unessa, miten jollain toisella ihmisellä voi olla sama ääni.

Unien paras tulkitsija on näkijä itse. Hän tietää mihin asioihin uni liittyy, vaikka on myös yleistä unitulkintaa ja yleisiä unisymboleja. Talo on niistä yksi.