Päiväni alkaa huonolla tuulella. Yleensä kaikki muuttuu jossakin vaiheessa, mutta tänään heti ensimmäisen luokan oppilaat ovat levottomia. Huono tuuleni jatkuu. Sama jatkuu. Yritän jaksaa olla positiivinen. Viimeisellä tunnilla eräs poika sanoo iloisesti hymyillen(hän ei vielä tietenkään ymmärrä kaikkea sanomaansa, ja hänellä on ilme, josta voi päätellä hänen jakavan jonkun salaisen ja jännittävän asian): Naapurini Helena sanoo, ettei hän pidä sinusta. (Helena on entinen oppilaani.) Lähetän Helenalle terveisiä, ja sanon, että ilahduin suuresti terveisistä. Sano Helenalle nämä terveiset, sanon oppilaalle. En sano, mutisee oppilas. Sano, haluan, että hän saa terveiseni. Kun menen monistamaan pari bingomonistetta lisää, sillä välin nämä kolme oppilasta ovat sotkeneet värikynillä kaikki eläinten kuvat. (Tämä kaikki vaikuttaa aivan naurettavan mitättömältä asialta - - tällaisenkö takia tulin huonolle tuulelle??) Mutta mittani on täysi, joka tapauksessa. Lähtekää kotiin, sanon kolmelle pojalle. He empivät, sillä näin ei usein sanota. Mutta lähdettävä on. Koko päivä täynnä huonoja fiboja. Mutta positiivistakin on: kevät tulee ja uusi kevättakkini on jo sopiva, se päällä pyöräillessä ei tule kylmä. Tullessa näen mielenosoituksen lääkefirman konttorin luona. Vartijoita ja poliiseja on yhtä paljon kuin mielenosoittajia (10). Olen ainoa satunnainen ohikulkija.