Viimeöinen uni jäi haaleaksi muistikuvaksi. En ehtinyt palauttaa sitä kunnolla mieleen. Siinä kuitenkin menimme länsi-Saharaan maanalaisella junalla. Eräänlaisella metrolla joka meni sementtistä tunnelia pitkin. Vanhempani olivat mukana. Katosta roikkui joitakin metallisia putkia. Niissä ei saanut roikkua, koska muuten tunneli olisi sortunut. Olimme Saharan alla. Juna oli täynnä paikallisia beduiineja. He olivat ystävällisiä. He sanoivat so-so, kun äitini hyppäsi kattoon ja alkoi voimistella katon metalliputkissa. Pääsimme perille, mutten muista mitä teimme siellä.