Juuri kun ajattelin, etten näe enää unia, näin aivan hervottoman unen (se johtui varmaankin siitä, että kirjoitin hiukan ennen nukahtamista). Unessa matkustin huojuvassa junassa, johon alkoi tulvia hyönteisiä. Minulla oli suihkepullo, jolla tapoin niitä onnistuneesti, ihan vapaalla kädellä. Sitten hyönteinen muuttuikin mieheksi ja alkoi armoton kamppailu, joka oli tasaväkinen ja hauskakin. Mies yritti nousta junaan, mutta helpolla se ei käynyt. Potkin häntä pois junasta. Matkaseurueeni oli kummallinen, kolme naista matkusti kanssani, oli helle, ja meillä oli vähän vaatetta. Eräällä naisella oli tarjottimelle hopeisia arvokkaita munia. Se oli jonkinlainen salonkivaunu.

Uni toistuu sama kuvio kuin aikaisemmissa, mutta junaan pyrkivä mies ei vaikuta mitenkään selvästi tutulta, kukaan arkitasolla tuntemani ei vastaa häntä ulkonäöltään eikä käytökseltään. Joku hän kuitenkin on. Unen mielikuva siitä henkilöstä. Unen esittämä tulkinta asioista on hämmästyttävä itsellenikin. Näinkö todella asiat ovat? Näinkö ajattelen? Tätäkö pelkään?

Valkovuokkoja, hiirenkorvia, piikkausvasaroita, sinistä savua, sähkömies, oppilaita, työmaan ääniä, kaikkia niitä oli tänään. Työpaikalla kirskuu joku (nosturi) silloin tällöin, ja se kuulostaa aivan norsun toitotukselta. Havahdun siihen joka kerta: Nyt tänne on tullut norsu! Huomenna järjestän messuille saksalaisen ravintolan. Toivoinko joskus, alitajuisesti, että elämä olisi täynnä toimintaa ja actioniä?

Lapsille ei tarvitse keksiä tekemistä. He pyöräilevät ja potkulautailevat ympyrää kääntöpaikalla koko illan. Illalla luemme Brockhaus-tietosanakirjaa iltasaduksi.