Kamera on iso, ja se kulkee vain suoraan raiteita pitkin. Luulottelen, että voin kuvata sillä käsivaralla. Kamera on iso ja läsnäoleva, liikuttelen ihmisiä ja se pysyy paikallaan. On tyhmää käyttää tekniikkaa sen itsensä takia, siinä ei ole mitään järkeä. Kamera kuvaa, minä olen paikalla, läsnä ja kuuntelen keskustelut, osallistun omalla tavallani.
Hoidan käytännön asioita, ja mitä enemmän suuntaudun käytäntöön, sitä selkeämmältä maailma näyttää. Näen vähemmän unia. Haaveilen, mutta erona entiseen nyt laitan ne käytäntöön. Jotkut haaveet saisivat jäädä haaveiksi, sillä se on niiden luonto. Nyt ne tulevat esiin, mäntykukat, erottuvat joukosta jonakin sellaisena kuin jääkarhu eläinpuistossa.
Sadevesi valuu pitkin lasia. Samaan aikaa toisaalla, toisissa kaupungeissa, on miljoonia ihmisiä, samanlaisia kuin me. Ja eläimiä, mitä mäyrä tekee siellä metsässä nyt?
No comments:
Post a Comment