Kevät

Mikä ihana keväinen päivä. Lämpöaalto on täällä, mustarastaat laulavat, talitiainen käy pesäpöntön suulla katsomassa ja hengailee siinä, se alkaa pian pesiä.

Työpaikan ilmapiiri on kuin raikkaan sateen jälkeen, riittää kun joku tuulettaa sitä kerralla. Niin monelaisten ihmisten pitäisi tulla toimeen keskenään, totuuden torvien ja rentojen. Puolet törmäsivät kunnolla ja jälki oli hyvää.

Ja kun kaikki ongelmat on ratkaistu, kerrankin, niin tulee kirje ystävältä, lahja. Lahja on mukava, mutta mukana on käsin kirjoitettu kortti, pieni lappu. Laitan sen klaffipiironkiin, koska siellä ovat kaikki tärkeät asiat.

Aamulla aurinko herättää, kaikki kylvemme valossa. Lähetän esikoisen kouluun, aamutakissa toiselle puolelle tietä, mistä hän pääsee jatkamaan. Pikkuiset leikkivät sisällä kahdella vauvanammeella, he tekevät sinne sisään sängyn. Olohuoneessa on iso maja. Kuopus nousee välillä tekemään kirjastojuttuja. Hänen hiljaisen työnsä äänetkin kuulee - vaikka en näe häntä, tiedän, että hän nojaa johonkin pöytään, kuulen raskaan hengityksen, ja kynän rahinan paperilla, hän raapustelee jotakin. Voin kuulla hänen ajattelevan. Luoja tietää mitä, sillä hän ei ymmärrä kirjainten olemusta, että ne tarkoittavat jotakin, tai ehkä hänellä on siitä aavistus, mutta ei tietoa mitä ne tarkoittavat. Hän piirtelee symboleita, koska se kuuluu tehtäviin.

Tämä on ihanaa, koska vasta äskettäin tunsin olevani epäonnistunut ja hirveä ihminen. Kevätauringossa kaikki on toisin.