Mökillä taas. Muutimme koko kesäksi, ettei tule turhaa ajelua turhille paikkakunnille. Mitä voin sanoa? There must be vesirottia in there.
Metsä: kuuset ovat tiheä verkko mökin ympärillä. Männyt ovat juurista todella paksuja. Metsä jatkuu kauas ylös asti. Kukat kukkivat, lemmikit, vuohenpolvet, kullerot. Kaikki on vaaleanvihreää.
Järvi liplattaa ja sen vesi on hyistä. Tämä kaikki on pintapuolista puhetta ja huumori samantien, mutta pääsen joskus kyllä asiaan. Pian pääsen, ja mitään kiirettä ei ole.
Tästä paikasta voisi tehdä maalauksen, jossa olisi pelkkä järven takana näkyvä puiden siluetti. Se on kapea puiden nauha, mutta sen pienistä vaihteluista voi tunnistaa paikan, sen missä itse kulloinkin on. Tähän paikkaan minua lähentää paitsi syntymä niin myös täällä kokemani kärsimys. Se tuntuu olevan enemmän tässä paikassa kuin minussa. Nyt se kaikki on kuitenkin menneisyyttä, sitä ei enää ole. Eikö sitä ole? Tämä paikka on nähnyt sen, sillä tavoin se on olemassa.
Miten musta lammas pelastui? Kuopus kertoi tämän minulle. Sudet piirittivät metsässä mustaa lammasta. Se oli pulassa. Mutta se pääsi pakenemaan sillä tavalla, että yksi susista kuoli nälkään ja lammas pääsi karkuun siitä raosta. Kätevää!
Tämä paikka on jotenkin enemmän reunalla, avarammalla maalla. Piinaan itseäni asumalla jossakin muualla. Täällä meillä voisi olla kunnon kasvimaa!
Olen luonteeltani ajelehtija, isoissa asioissa. En omista Kadonnutta aikaa etsimässä-sarjaa, vaikka rakastan niitä kirjoja. Olen lukenut ehkä kolmasosan. Minulla ei ole mitään tarvetta tai aikomusta lukea kaikkia niitä. Ehkä kyse on vain siitä, etten omista kunnianhimoista asennetta. Olen myös pelkuri. En tosiaankaan uskalla tehdä joitakin päätöksiä. Vai olenko todella? En tunne itseäni. Voi olla, että pelkään haluta niin paljon pelkästään itselleni, ja niin suurella riskillä. Riski on, että erehtyisin, ratkaisu olisikin väärä ja sopimaton!
On lähes tyyntä ja vistolta tuntuu se, että kun takassa on tuli, samalla voi nähdä ovenraosta avoimen veden! Sydäntä kylmää ja lämmittää tällainen näky.
No comments:
Post a Comment