tuulahdus teinimaailmaa

Serkut lähtivät.

Esittelin heille Helsinkiä kotikaupunkinani... Raahasin röyhtäilevät teinit Ateneumiin. Me ollaan nähty tää kerros jo, he yrittivät. Ei olla! Nyt katsotaan teosta Luxembourgin puistossa! Pahinta olivat kuitenkin omat lapset. Esikoinen esitti pellejuttuja ja kovistarinoita täydellä teholla. Toisinaan epäilen häntä aika pahasti. Hänellä ei ole aavistustakaan mikä on hauskaa ja mikä ei!!!! Keskimmäisen nivelet ovat jotenkin löystyneet. Kadulla hän húitoo joka suuntaan raajat irtoamapisteessä, liikkeet ovat niin arvaamattomia, ettei niitä osaa väistää. Hän saattaa nyrkkeillä mustia käsilaukkuja vastaan. Kiljahtelua, ninjahyppyjä. Usein tuntuí, että pikkuisen kuopuksen kanssa olimme maailman ainoita ihmisiä. Hän on järkevä. Lapsieni nimiksi tulee Nikso, Nakso, Lakso ja Moksu. Vanhimman nimeksi Muusmi,nuorimman Gauki, kuopus luettelee. Jos vauvoja ylipäätään tulee, hän huudahtaa lopuksi. Minun on hankittava ensin äiti. Onko nyt talvi? hän kysyy sitten.

Koko lössin kanssa tulimme liskoja katsomasta (Tropicario) Sörnäisistä ratikalla kauppatorille. Esikoinen pummilla, koska hän oli syönyt lippunsa. Tytöt näkevät bussin perässä Black Horse- mainoksen, jossa haluttavan näköinen mies on kaatuvinaan taaksepäin. Mahtava kuva, he huutavat ja osoittavat bussia. Jäämme pois Tuomiokirkon luona ja lähdemme kävelemään sitä kohti. Siis mikä tuo hökkeli oikein olikaan? kysyy toinen teiniserkku. Se on tuomiokirkko, vastaan hampaideni välistä.

Kaiken sivistyksen sijaan he haluaisivat nähdä sen kadun, missä Salkkarit on kuvattu. Mutta en tiedä sitä, ja olen lukkiutunut johonkin muuhun. Mutta hauskaa serkkuteineissä oli se, miten he tekivät olonsa mukavaksi, kaikkialla! He tekivät kaikkea, mistä pitivät! Ja en voi sille mitään, että 11- ja 13-vuotiaat ovat jo eri maailmasta kuin omat poikani.

Nyt asetumme vähitellen kesään, rauhalliseen olemiseen. Sinä olet pehmeä kuin karhun villa, sanoi kuopus minulle. Sinä olet kevyt kuin pajunvitsa, sanoin keskimmäiselle sylissä. Sinä olet paínava kuin rekka, hän sanoi minulle. Sinä olet pehmeä kuin mätä mansikka, vastasin. Kesä on alkanut, taas.