sadepäivä

Tänään kävelin ilman kyynärsauvoja jo jotenkuten.

Sataa. Olimme illalla melontaretkellä. Sattui sitten nousemaan ukkosmyrsky. Milloinkahan elämä tasoittuu? Milloin saavutan tiedostamattoman ytimen, tyyneyden? Sitten tulin kotiin ja aloin kuumentaa rasvaa kattilassa popcornia varten. Mitähän sitten tapahtui, voitteko arvata?

Minulle tarjottiin töitä yläasteelta. Pari hauskaa lisätuntia. Harkitsin asiaa vakavasti, olen siis edelleen pahasti tolaltani.

Kanin silmä on melko hyvä. Voide siis auttaa. Raotan kanin luomea ja voidetta laitetaan yläluomen alle ja sitten räpytetään keinotekoisesti sen silmää pari kertaa. Onneksi se haluaa itse edistää tätä asiaa ja antaa suorittaa hoidot aivan rauhassa.

Keskimmäinen on yökylässä isovanhemmilla. Hän kertoi puhelimessa ostaneensa kirppikseltä vyön, joka on melkein kuin niittivyö. Hänen äänensä on hämähäkkimäisen ohut ja oudon korkea puhelimessa. Hän on niin hento ja nyt hänellä on jonkinlainen niittivyö, se on jätkämäistä. Hän oli löytänyt myös lompakon, vaikka niitä meillä on jo kymmeniä. Rahaa niissä ei ole, mutta sitä varten on kuitenkin hyvä olla lompakoita.