Vihamieliset tunteet näkyvät ihmisestä. Minulla on työkaveri, joka puhuu aina pahaa muista, se on ärsyttävää. Inhoan tapaa. Miten sanoa siitä hänelle? Älä viitsi puhua noin? Olen alkanut inhota häntä ihmisenä tuon tavan vuoksi. Hän huomaa sen, vaikka en ole sanonut mitään asiasta. Minusta tuntuu, että hän huomaa sen ja on ymmällään. Mutta miten muuttaa toisen tapoja? Ainoa tapa, jonka olen keksinyt, on se, että kun hän alkaa sättiä jotakuta ei läsnä olevaa, sanon: Tuo ei hyödytä, mikset kerro hänelle suoraan, mitä ajattelet? (Huomaan joidenkin muidenkin käyttävän tätä häneen.) Hän on voimakas luonne, mutta toivon, että hän muuttuu. Kärsin hänen läheisyydessään.
Samoin minua ärsyttää mummo, joka tuo lapsenlapsensa pianotunnille V:n tunnin jälkeen. Hän rynttää luokkaan kesken meidän tuntimme ja istuu siinä tyttärentyttärensä kanssa ja mölöttää niitä näitä. Katselen mummoa sillä silmällä, että meneppäs mummo käytävään odottamaan, naputan rannekelloani, kuuntelen sitä, vuoroin seinäkelloa, muutkin odottavat vuoroaan, ei tule tällaisesta yhteiskunnasta mitään, missä kaikki luulevat voivansa tehdä aivan mitä vaan.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
1 comment:
Tuttua tuo negatiivinen tyyppi. Sain muinoin erään ihmisen vaihtamaan hetkeksi aikaa asennetta, kun kysyin: "Onko sulla vaikeeta?" Hän katsoi kummastuneena minua (= kiinnostaako tuota ihan oikeasti) ja alkoi sitten kertoa hyvin henkilökohtaisia, niitä riitti.
Ja ylempään tekstiisi: Yritän miettiä osapäiväisiä töitä, olen jopa kallistumassa sijaisuuksiin, vaikken sinne halua. Mietin minäkin, missä välissä ehtisin, nukkuisinko sitten enää ollenkaan. Tässä kaikessa on jo tarpeeksi, silti kaikki on aika lailla hunnigolla (yleisten kriteerien mukaan). Yritän tinkiä kuluista (haaveilen samalla ihan uudesta ammatista eli opiskelusta, johon kuluisi vuosia). Onneksi en ole koskaan tarvinnut paljonkaan materiaa - mitä vähemmän sen onnellisempi.
Mummosietokykyä!
Katja
Post a Comment