Monday, February 12, 2007
löytö
Aamulla puin kuopukselle talvihaalaria, kun olimme lähdössä ulos. Aloin puhella hänelle, mistä olen saanut tällaisen pojan, lahjaksi, olen onnenpekka. Tällainen puhe miellytti kuopusta kovasti, hän hymyili ja katseli minua mietteliäänä. Mistä sinä tulit... jatkoin. Hän istui lattialla, kun puin hänelle kenkiä, hän painautui minua vasten. Mistä oikein löysin sinut? juttelin, hän ehdotti hymyillen: Pihalta?
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
1 comment:
Kuvaat kauniisti pienen ohikiitävän hetken, merkityksellisen. Lapsen maailma on suloinen sekoitus mielikuvitusta, konkretiaa ja tunnetta. Arkiaamun juhlahetki välittyi. Kiitos.
Post a Comment