Sunday, February 25, 2007

Ongelmana on aikapula kirjoittamisessa, epävarmuus.

Mitä on runous? (kiteytynyttä sanomista? Ei riitä.) Se on jotakin kiehtovaa, pelottavaakin. Jotakin, jota ei voi ymmärtää väärin.

Kun ylikypsät hedelmät, mettä tihkuvat, putoilevat.

Lapsena lauloin lauluja korvakuulolta, siis vieraskielisiä, "kamösolaikmii, deskoldänkree, deskoldänkree-ee-ee-e, lokomobiissikamösolaikmadriim, theesgoldangree, tadadadaadaatadadadadaadaadaaa, deskolänkreee, deskoldänkree-ee-ee.." Myöhemmin tajusin, että olin kuullut sanat väärin, mutta ei se haitannut.

"Loving would be easy if your colors were like my dream
Red, gold and green
Red, gold and green"

En muista, mistä aioin blogata, mutta siirryn nyt kirjoitettamaan käsikirjoitustani. Ryhdistäydyn.

Sitä ennen vielä uni: Olin ystäväni luona käymässä, siellä oli meneillään kirjallisuusaiheinen keskustelu, joka televisioitiin. Ystäväni laittoi sormensa suunsa eteen ja sanoi minulle: Sshh! Menin hänen keittiöönsä tiskaamaan, sillävälin nauhoitus jatkui. Keittiössä hiukseni lähtivät päälaelta, se oli kauheaa. Hiuksia jäi kuitenkin sen verran, että sain tehtyä poninhännän ja kaikki vaikutti normaalilta. Lähdimme ulos, siellä oli liikaa ihmisiä. En löytänyt tietä sinne minne olin menossa, vaatteeni kiristivät ja olivat liian painavat, kaiken kaikkiaan epämukava olo.

6 comments:

Kiihtyväjoonas said...

jee jee jee, kamösolaikmii, deskoldänkree, jee-jee-e,

Hyvin menee mutta tästä en saa kii
lokomobiissikamösolaikmadriim,

ou-vou-vou-oo

hetket said...

Kiitos kommentista kiihtyväjoonas, kaikkea hyvää!

Heinäpelto said...

Niin, minullakin on kyllä aikapulaa ja nyt jotenkin ristiriitainen suhde kirjoittamiseen (tällä hetkellä). On tullut tunne, että pitäisi jatkaa matkaa.

Heinäpelto said...

Tuosta unesi epämukavuudesta; minäkin olen nähnyt paljon kirjailijuuteen, kirjoihin liittyviä unia, joissa on ollut epämukava olo, jopa pakokauhuinen! Unissa on usein ollut joku "vaanija", mies joka tuhoaa ja omistaa kaiken. Mitähän tämä mies kuvaa....

hetket said...

Mukava kuulla, tai ei siis ole mukava tällaisia unia nähdä, mutta se, että on samanlaista. Itselläni tuli mieleen, että tuo mies halusi, etten puhu kirjallisuuskeskustelussa mitään ;)(koska en tiedä siitä mitään..).

Kumman käänteistä kirjoittaminen on, pitäisi suhtautua leikillisesti, että saisi aikaiseksi jotakin aitoa, "vakavastiotettavaa". Hampaat irvessä kirjoittaen ei ainakaan tule mitään.

Heinäpelto said...

Niin, se on totta. Aiemmin jo sanoin että jos kirjoittaa vihaisena niin sen mukaista tekstiä tulee, eikä se ole varmaan nautittavaa lukijallekaan...Mutta toisaalta, onhan vihaakin ja eihän aina voikaan kirjoittaa vain ruusunpunaisista asioista.

Joskus harmittaa se, että teksti luetaan yksi yhteen kirjoittajan kanssa....esim. jos kirjoitan missikisoista, ei todellakaan tarkoita että olisin itse missi tai jos kirjoitan murhaajasta, ei tarkoita että olen sellainen. :)

Esim. äitini ottaa usein juttuni todesta, eikä millään käsitä kun selitän ettei mitään tuollaista ole oikeasti tapahtunut. :)