Viikon ajan makasimme lattialla ja sohvalla, kuumeessa, liikuntakyvyttöminä. Lapset pyrähtelivät edestakaisin kuin harakat ja tyhjäsivät kaikki kaapit kekseistä, heittelivät legoja ja vetivät olohuoneen täyteen rojua. Me lojuimme kuumien vällyjen alla vilusta täristen. Tämä viikon kuume on kuulemma lähtenyt liikkeelle Senegalista, enkä kyllä ihmettele, tällaista ei jokaisen kohdalle satu koskaan. Netissä puhutaan Brain Hemorrage-oireista, ja aivoihin tämä kyllä kävi - päänsärky oli hirvittävä, eikä siihen auttanut särkylääke. Me emme jaksaneet puhua. En sanonut miehelleni juuri mitään koko viikon aikana. Hän sanoi minulle vain kaksi sanaa: Argentiinalaista hunajaa. Se tapahtui kun teimme viimeisillä voimillamme teetä inkivääristä ja ostamastani hunajasta, jonka piti olla suomalaista, mutta se ei ollutkaan. Säälittää mitä kehoseni joutuu kestämään, paitsi että tänään paranin.
Näin paranemisesta joitakin merkkejä eilen, kun kävin lääkärillä. Minulla oli juuri ja juuri voimia kävellä autosta sairaalaan. Kävelin todella hitaasti. Tuo nainen on varmasti kuolemansairas, ajatteli joku. (Niin olinkin.) Hän on menossa kuulemaan viimeistä lausuntoa. Kun tulin takaisin, kuulin naapurista pullojen kilinää, täysinäisten olutpullojen. Mutta kun kuuntelin tarkemmin, se olikin naapurin Topi-koiran haukuntaa!
Ruuatta, peseytymättä reilun viikon, lopulta tukka hylkii vettä, eikä sitä saa enää vedellä kastumaan. Mutta alan olla teinimitoissa, eikä minun tarvinnut edes tietoisesti laihduttaa! Parannuttua on energinen olo - vai johtuiko se siitä, että katselimme viikon aikana pari remonttiohjelmaakin tv:stä. Puhdistin lasten kanssa kerrossängyn tarroista ja hioimme sen santapaperilla, illalla kävin keskimmäisen kanssa ostamassa maalia, ja huomenna alamme heti aamulla maalata! Siitä tulee laatuhuonekalu!
Miltei kuolin kuumeeseen, mutta nyt tunnen olevani kuin ylioppilas! Luulen, että olen parantunut kaikesta, kaikesta. (Esikoinen puhuu ylioppilaista, kun tarkoittaa "nuori aikuinen". Hän kertoi, miten joku ylioppilas oli rikkonut ikkunan iltapäiväkerhon läheltä.)
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
2 comments:
Olipa kova tauti, niin kova että nyt on olo kuin ylioppilaskirjoitusten jälkeen, Nyt ymmärrän miten kova se oli, mulla oli vain 2 päivän pikaflunssa, en tiennyt että sellaisiakin voi nykyään olla.
Se oli kova. Vieläkään ei ole ruokahalua ja se on oikeastaan aika kammottavaa - jos menettäisi mielihyvän ruuasta kokonaan. Toivottavasti niin ei käy.
Post a Comment