Serbian cottage

Äitini sanoi puhelimessa, että lunta on "tuskin yhtään", joten jätimme sukset kotiin. Täällä on kuitenkin verrattain paljon lunta, puolisääreen. Hanki on hohtavan valkea, aurinko paistaa, eikä lapsille tarvitse keksiä tekemistä: olimme koko päivän ulkona tekemässä kahta valtavaa iglua, illalla alkoi pakastaa, ja jäädytimme ne vedellä (teimme avannon tiskivettä varten) ja laitoimme molempiin lyhdyt sisälle. Kävelimme jäällä niemeen syömään jäisiä karpaloita. Huomenna täytyy käydä osuuskaupassa ruokaostoksilla ja ostamassa pulkka ja liukureita, lumilapioita lisää.

Siirryimme kerralla talveen, aivan erilaiseen aikaan. Aurinkoisilla hangilla kävellessä kylpee valossa, ja kun tulee varjoisaan kohtaan, kaikki viilenee ja tulee epätodellinen olo. Havahtuu viileyteen.

Matkalla poikkesimme kylpylässä, meiltä eivät ihmeet lopu, siellä oli jäätelöbaari altailla, iso liukumäki ja kokonainen lasten uimaosasto. Paras kaikista oli ulkoallas - mutta minkälainen? Vesi oli lämmintä, mutta allas oli kokonaan ulkoilmassa, sinne mentiin tunnelia (josta ei tiennyt mihin päätyy). Se oli hämmentävää - kuumassa höyryävässä lähteessä illan pimeydessä pakkastuulessa, vieressä hohtavat hanget. Vieruskaveria tuskin näki hämärässä. Eksoottista ja rentouttavaa. Kuopuskin pysyy jo pinnalla kellukkeilla, hän on hämmentävän pieni, kuin kilpikonna, potkii jaloillaan hitaasti edeten, ja käy aina "ottamassa henkeä" sisällä tunnelissa. Sattumalta alkoi vesijumppa, jossa oli myös hupaisaa, eräällä naisella oli mukanaan kaksi punatukkaista kaksostyttöä, puolitoistavuotiaita, he kelluivat jatkuvasti ohitseni, koska olivat niin kevyitä! Virta vei.

Mökissä oli tullessamme -7 pakkasta, mutta takkatuli ja lämmitys veivät pian pakkasen mennessään. Ja pian on täysikuu.

Ps. Perjantain työpäivääni kuului katsoa Beethoven (kakkonen). Samalla luin hämärässä väitöskirjaa. Katsoin sivusilmällä Beethovenia, juostessa Beethovenin suupielet läiskähtelivät ylös ja alas ja sylkeä roiskui joka puolelle. Asentoni oli huono, en voinut keskittyä, vaikka teksti veti puoleensa. Beethoven oli todella ilmeetön näyttelijäkoira, yhden ilmeen näyttelijä. (Sillä erotuksella, että se ei näyttele.) Sitten katselmus pidettiin ja läpäisimme sen, oli shampanjaa ja erinomaista kakkua, hyvästelimme vanhan rakennuksen, jonka perustuksia alettiin kaivaa esiin.