Kävin taas nostalgiareissussa, juoksemassa ja kuuntelin korvalappujani. En kyllä hyökkäisi kimppuuni, jos näkisin itseni juoksemassa jossain pimeällä työmaalla. En kyllä. Vaikka hullu, mutta jotain viisautta on, varsinkin kun tietäisin mitä kuuntelen! En muistanut millaista musiikkia on: Metallican Last Caress (doesn't matter much to me - milloinkahan minusta tulee niin keski-ikäinen ja pönäkkä puustellikeittiö, etten enää pysty kuuntelemaan sellaista? Voi sellainenkin päivä tulla.
Veimme kassillisen tavaraa kirppikselle. Matkalla kuopus alkoi puhua leluvallista. Miten sieltä voi talvella laskea kovaa. Kuopus-raukka, hänelle suloista luontoa on kehä kakkosen meluvalli. Rikkumaton metsän rauha. Miten vähään voi ihminen tyytyä? (Aloitin kuvasarjan minun espooni, siinä on vain yksi kuva, laitan sen joskus tänne.) Samassa muistin toisen samanlaisen: keskimmäinen käsitti, että vaatteet uimahallissa ovat pupukopeissa. Ahtaita ja pieniä pupukoppeja, ja onhan se vallikin tavallaan leluvalli.
Tänään esikoinen kävi synttäreillä hoplopissa, hän oli kiipeillyt ja juossut siellä pari tuntia ja syönyt sipsejä. Hänellä oli huono olo, ja kun menin kauppaan, hän jäi istumaan parkkihalliin autoon kasvot valkoisina. Ajattele kohtuutta, syöt aina sen verran herkkuja, kun on on kohtuullista, sanon, mutta mikä on kohtuus? Hän sanoo avaavansa oven ja oksentavansa parkkihallin lattialle tarvittaessa.
Kotona kuitenkin innostumme siivoamaan uusilla pesuaineilla. Esikoinen on toipunut ja alkaa pestä lattiaa, keskimmäinen purkaa ruokakassit ja asettaa kaikki riviin pöydän reunalle. Saan tästä rahaa, huutaa esikoinen lattianrajasta, ainakin kolme senttiä, vaadin ainakin kolme senttiä! Se käy. Hän innostuu, pesen vielä kaksi ikkunaa, niin saan yhteensä kymmenen senttiä, hän riemuitsee. Puhtaalla kapitalismilla talomme tulee aika ajoin siistimmäksi!
Töissä vein ensimmäisen kantamuksen uuteen työtilaani, punaiseen parakkirakennukseen. Se voisi olla vakoilutoimisto, jossa suunnitellaan mitä vain. Luen siellä lehtiä punakynän kanssa, ja kun etsin epäilyttävää salaliittolaisuutta. Loppuviikon aikana pakkaan tavarat ja muutan.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
5 comments:
Heh, "keski-ikäinen ja pönäkkä puustellikeittiö".) Lisää kuvaan vielä rivitalo ja kaasugrilli. :)
Joo, tai vielä paremmin omakotitalo ja kaasugrilli..
Rivitalo on tylsempi. Kielikuvana. (Rivitalo, rivijäsen, riviespoolainen, riviin järjesty.) Ja kaasugrillistä tulee mulle (sanana) mieleen kaasu-uuni ja siitä kuolema.
PS. Ai mutta sulla olikin tavoitteena tuossa pönäkkyys eikä kuolettava tylsyys, sorry.
Tuli espoo-kuvasarjasta mieleen, oletko lukenut Nevanlinnan & Relanderin kirjaa Espoo - totuus Suomesta? Ellet, suositan.
Itse liitän rivitalot nuoriin lapsiperheisiin, dynaamisuuteen, en ollenkaan keski-ikäisyyteen ja pönäkkyyteen, tai tylsyyteen. Muualla Suomessa, siis pääosin Suomessa kai keski-ikäiset asuvat tyypillisimmin omakotitaloissa, tai ainakin haluavat asua, tai näin olen kuullut.
Mikähän Espoossa on, kun se todella tulee heti mieleen tylsyyden perikuvana? Jotain siinä on, ei se ajatus tyhjästä tule. Jokin varakkuudessa ja värittömyydessä, Espoo on liian kunnollinen, innovatiivinen, juuri ihanteellinen mallioppilas. Se vaan on niin tylsää!
Post a Comment