Keinot

Pöydällä on puoliksi syöty juustovoileipä, maljakossa punakeltaisia tulppaaneja. Vaikea sanoa!! Aamulla esikoinen oksensi tiskialtaaseen, olin lähdössä töihin, remonttimies astui sisään, mies huojui kuumeessa häntä vastaanottamaan. Have a nice day! En halua olla mitenkään ironinen. Oppilaat tulevat ja heillä on taas jos jonkinlaisia vaivoja: näköhäiriöitä, ranteen venähdyksiä, pyörrytystä, vatsavaivoja. He tulevat viereen seisomaan, kiinni ja hengittävät lämmintä ilmaa alaspäin, maidonhajuista, jotenkin huono olo. Heidän pehmeät ja tahmeat sormensa näpertävät papereitani pöydällä. Kokeile rannettani, siinä on jotakin vikaa, he sanovat. Olen ollut poissa kolme päivää, ja sillä välin aika on kirinyt eteenpäin. Minun olisi pitänyt olla jo muuttanut! Jos jää jälkeen, portti menee kiinni ja sitä sisäänkäyntiä on jälkeenpäin todella vaikea löytää, ellei ole nero. On se mahdollista, mutta ehkä ensikertalaisen olisi laitettava toivonsa johonkin muuhun tapaan edetä. Jos maailman ja sinun välissä ei ole mitään, töyssähtelet pehmeästi, menet toisten sisään, vaikka pitäisi pysähtyä pinnalle.

Ne ovat tulppaaneja. Varret kiljahtelevat kuin porsaat, kun kimppua kohentaa maljakossa. Niiden tuoksu: se on avaava, kun nuuhkii läheltä, on kuin jotakin avaraa aukenisi, vihreän voimakas tuoksu. Mummo keinui vuodet puutarhassa, ja vieressä kasvoi unikoita, niiden tulenväriset päät huojahtelivat auringossa ja keinu kitisi. Nuuhkin nytkin kun kirjoitan. Ajattelen ystävääni shakkimestaria, mitä hänelle kuuluu? Tapasin hänet vain kerran. Hän kävelee ulkona yömyöhään, keskiyöhön ja ylikin - eikä tiedä mihin menisi. (Tulppaanien nuput ovat aukeamassa, terälehdet ovat rullalla sisäänpäin.) Päällystakki päällä, huopakengät jalassa, unessa. Ja hänellä on shakkilauta kainalossa.

Parhaimmillaan olisin salapoliisina. Olisi arvoituksia ratkaistavaksi. Kenen tämä esine on? On olemassa mies, joka puhuu kalastuksesta, kun makoilee naisen kanssa sängyllä. Jotenkin, joskus, ei aina, tuntuu siltä, että joku on pikään etsitty, lapsuudesta kaivattu. Kalastus on paras aihe. Kalat kiertelevät vedenalaisia kiviä ja viipyilevät niiden vierillä. Niille ne eivät ole vedenalaisia.

Keskimmäinen herää painajaisiin, joissa maa räjähtelee. Tai niissä on haukka, jonka sisällä palaa tuli. Joskus päivällä hän kertoo niistä naureskellen, keksii juttuja oikeiden painajaisten höysteeksi, haluaa nähdä, minkälaisiin juttuihin yltää. Kuopus herää ja nostan hänet pissaamaan pottaan, hän nojaa silmät kiinni ja lämmin pissa höyryää pottaan. Se on varmasti nautinnollista.

Olen kokeillut kaikki mahdolliset suojakeinot, unohtamista myöten. Mikään ei auta. Alan kirjoittaa tarinaa shakkimestarista, ja voin tehdä sen vain seuraamalla hänen päämäärättömän näköistä vaelteluaan kaupungin kaduilla. (Mutta hän kirjoittaa asioita muistiin, yllättävän nopeasti ja tarkasti, jos on tarve.) Pitäisikö minun etukäteen tietää, millainen hän on? En voi tietää sitä. En halua tehdä hänestä kuvaa paperille, haluan hänen olevan todellinen.