Täytyisi keskittyä kirjoittamisessa enemmän tahallisuuteen. Ensin on ollut tietysti hyvä harjoitella tahattomuuksia. Olisi hyvä valjastaa, ohjastaa, mennä kohti päämäärää. Puhua tarkasti.
Minä olen miettinyt tätä samaa, oikein painiskellut sen kanssa: kirjoittaako vain silloin tällöin, kulkea "virran mukana"...vai pitäisikö PÄÄTTÄÄ, SUUNNITELLA, tehdä ohjeiden mukaan...tai ehkä voi käyttää molempia. Mua on välillä pelottanut että luovuuden tukahduttaa päämäärähakuisuus, mutta toisaalta, työkin on tehtävä.
Minä pidän blogeissa virtauksen tunnusta; siitä, että tekstit eivät ole hiotut, eikä niitä tarvitse sellaisina lukea... kirjoittajan taitavuus paistaa läpi kuitenkin, nautin siitä, ja tuo virtauksen tuomasta keveydestä. Minun on lukijana jotenkin vaikea olla, jos joku ottaa sanansa niin kovin vakavasti ja tosissaan. Toisaalta, enhän tiedä, ovatko jotkut minulle nautinnolliset, "keveät" tekstit huolella sellaisiksi rakennettuja :-).
Tämä voi tietysti olla omaa mieltymystäni myös siksi, että en koe olevani "oikea" kirjoittaja, enkä osaa ajatella tekstiä päämäärien ja rakentamisen kautta (en ole siihen tottunut). Ja omaa kirjoittamistani tavoitteisuus häiritsee. En oikein osaa edes kirjoittaa; jos yritän nimenomaan kirjoittaa jäykistyn jotenkin; silti kirjoitan, joskus paljonkin, mutta se tuntuu ikäänkuin onnistuvan parhaiten silloin, kun en pyri kirjoittamaan, vaan ehkä havaitsemaan, ajattelemaan, olemaan läsnä, ymmärtämään jotakin...
Nautin myös vapaasta kirjoittamisesta, olen ajatellut, että tekstin päämäärät ovat olemassa joka tapauksessa, ne tulevat alitajunnasta, eikä minun edes tarvitse olla niistä välttämättä tietoinen. Mutta.. nyt tuntuu, että olisi löydettävä tasapaino, rajattava, ohjailtava enemmän. Löydettävä rajat, joiden sisällä voi sitten leikkiä vapaasti. :) Rupesin juuri tekemään opiskelutehtävää, käsikirjoitusta, suunnittelen kokonaisuutta, siitä nämä ajatuksetkin..
3 comments:
Minä olen miettinyt tätä samaa, oikein painiskellut sen kanssa: kirjoittaako vain silloin tällöin, kulkea "virran mukana"...vai pitäisikö PÄÄTTÄÄ, SUUNNITELLA, tehdä ohjeiden mukaan...tai ehkä voi käyttää molempia. Mua on välillä pelottanut että luovuuden tukahduttaa päämäärähakuisuus, mutta toisaalta, työkin on tehtävä.
Minä pidän blogeissa virtauksen tunnusta; siitä, että tekstit eivät ole hiotut, eikä niitä tarvitse sellaisina lukea... kirjoittajan taitavuus paistaa läpi kuitenkin, nautin siitä, ja tuo virtauksen tuomasta keveydestä. Minun on lukijana jotenkin vaikea olla, jos joku ottaa sanansa niin kovin vakavasti ja tosissaan.
Toisaalta, enhän tiedä, ovatko jotkut minulle nautinnolliset, "keveät" tekstit huolella sellaisiksi rakennettuja :-).
Tämä voi tietysti olla omaa mieltymystäni myös siksi, että en koe olevani "oikea" kirjoittaja, enkä osaa ajatella tekstiä päämäärien ja rakentamisen kautta (en ole siihen tottunut). Ja omaa kirjoittamistani tavoitteisuus häiritsee. En oikein osaa edes kirjoittaa; jos yritän nimenomaan kirjoittaa jäykistyn jotenkin; silti kirjoitan, joskus paljonkin, mutta se tuntuu ikäänkuin onnistuvan parhaiten silloin, kun en pyri kirjoittamaan, vaan ehkä havaitsemaan, ajattelemaan, olemaan läsnä, ymmärtämään jotakin...
Nautin myös vapaasta kirjoittamisesta, olen ajatellut, että tekstin päämäärät ovat olemassa joka tapauksessa, ne tulevat alitajunnasta, eikä minun edes tarvitse olla niistä välttämättä tietoinen. Mutta.. nyt tuntuu, että olisi löydettävä tasapaino, rajattava, ohjailtava enemmän. Löydettävä rajat, joiden sisällä voi sitten leikkiä vapaasti. :) Rupesin juuri tekemään opiskelutehtävää, käsikirjoitusta, suunnittelen kokonaisuutta, siitä nämä ajatuksetkin..
Post a Comment