Juoksen illalla ja tossut lätsähtelevät loskaan ja vesilätäköihin. Lumiloskaa on maassa kymmenen senttiä ja vettä sataa. Vain muutama askellus ja kengät ovat märät! ! ! Kaivoin esille vanhat korvalappustereot, ostin ne kun olin au-pairina Lontoossa -94. Laitan niihin kasetin, jossa ääniä tuolta ajalta, alussa pari diskohittiä, My sister went to Gooorgia, to get away from the smoooool, nauha hiukan venyy, mutta juokseminen on niin hauskaa, kun samalla muistaa. Piuha on pitkä, ja tungen sitä housuihin, ja takin alle, kun katson peilistä, olen piuhoitettu kuin epäilyttävä kulkija Beirutissa. Hölkään Henttaan-Suurpellon tietyömaalla, loskan alla on soraa, enkä tiedä voiko sinne juosta, mutta on siinä muidenkin jälkiä. Kaivinkoneen kauhan ali...korvissa joku yhtye, Cre-dit-to-the-Nation, lal-la-la-lal-lal-lal... se on sama, jota olimme katsomassa saksalaisen au-pairin Meiken kanssa yhtenä sunnuntaina puistokonsertissa. Meikella oli pitkä tukka ja hän oli kiinnostunut hippiliikkeestä. Siellä oli kuraa ja rapaa, joka roiskui jaloissa, koko kenttä oli tallaantunut tungoksessa, viinipullo katosi jonnekin, putosi, ja konsertin lopussa löysimme sen taas mudasta ja joimme sen. I can't believe we actually found it - and drank it, sanoi Meike matkalla. Sateessa stereot alkavat surista kummasti, vähän kuin voimalinja sateella, johdot on kytketty päähäni ja rinnan kautta taskuun ja housuihin. Voi tulla oikosulku, ihminen johtaa ja ilmassa on nyt niin paljon kosteutta. Ihmiselämässä voi tapahtua kummia kymmenessä vuodessa. Joskus toivoisin, ettei elämällä olisi niin kovasti varattuna minulle, mutta kiitos, kiitos. En koe toimettomuutta millään muotoa. Loppumatka on aivan hervoton: nauhalla on kaikkea sekavaa, Holzfäller-laulu, josta en tiedä, mistä se on ja mikä se alunperin on, mutta lauloimme sitäkin Meiken kanssa: Ich biiin ein Holzfäller und fühl mich stark... Monty Pythonista? Se on pähkähullu.

Päivällä teen soijapirtelöä soseutetuista pavuista. Mutta se ei ole suosittua, vaikka laitan siihen jäätelöä ja jugurttiakin. Ei kiitos, sanoo kuopus väsyneenä ja ohitseni katsoen. Hänellä on kuumetta ja hän nukahtaakin sohvalle pariksi tunniksi. Minä luen oppineita kirjoja, kuten Erick Auerbachia ja ajattelen, miten rasvasolut turhaan etsivät ylläpitoa, juuri nyt.