Kuopus tulee yhdestä soodakylvystä nakuna, keskimmäinen hätkähtää ja sanoo: Luulin, että A on avaruusolio. Hän on todella täynnä näppylöitä ja rupia.
Haluaisin oikeastaan olla aina kotona, saisin olla rauhassa. Kotona olen aina rauhassa. Laitan kuopukselle soodakylpyjä, olemme tehneet lattialle peittoleirin. Minä lueskelen Sadan Vuoden Yksinäisyyttä ja mietin, että olen ehkä sokea fantasialle. Miten fantasiaan olisi suhtauduttava? Kuten todellisuuteen, niin minä teen. En elä arkipäivää. Maailma on koko ajan ihmeellinen, enkä edes varsinaisesti ajattele ihmeitä. On varmasti kyse ajattelutavasta, koska elänhän, näin luulisin, melko tavallista elämää (vaikea arvioida). Kaikki on epätavallista, kaikessa on pohjattomia mahdollisuuksia. (Ne eivät ole harhaa, sillä olen tarttunut muutamiin niistä ja ne ovat johtaneet johonkin.) Tästä on kuitenkin seurauksena se, että olen sokea fantasialle.
On olemassa aivan nuorille vauvoille suunnattu koe, jossa heille näytetään vierivää palloa. Kaikki menee ensin ns. normisti, pallo vierii tasaisella, sitten alamäkeä. The babies are at ease with this, he katselevat. Mutta sitten pallo lähestyy reunaa ja ei putoakaan alaspäin ylitettyään reunan vaan lähtee hitaasti leijumaan ylöspäin. Vauvat olivat katselleet pisimpään tätä viimeistä tapahtumaa. He olivat yrittäneet järkeistää sitä, raukat. He siis tiesivät, että se on fysikaalisesti mahdotonta, pallon nousta noin ilman mitään muuta voimaa. Heidän lähiympäristössään ei ollut sellaista tapahtunut. Mutta mikä ettei sellaista voisi tapahtua!
1 comment:
Tästä tuli niin iloiseks että pitäis oikein sanoa, Oi, nimittäin samastumisen riemua, vaikka enhän tiiä onko kyse samasta asiasta, mistä sitä koskaan tietää, mutta mullekin on aina ollut vaikeaa tuo fantasian tunnistaminen, milloin siellä ollaan ja milloin muualla ja mikä ihme on sitä arkipäivää, tänään se mitä sanotaan tiskirätiks (eihän se kai ole tiskien kanssa tekemisissä, eikös sillä pyyhitä vaikka pöytä) haisi todella oudolta, narsissiruukku oli ollut yön keittiössä pakkasta paossa ja kukkien tuoksu tarttui rättiin, miten tuoksu siirtyy, siirtyykä se myös perunoihin, kaikki on varsin kummallista.
Post a Comment