uni

Aamulla ennen heräämistä näen unta, jossa lähden uimaan pitkää matkaa. (Olen enemmän kuin iloinen vesiunesta pitkästä aikaa!) Matkaa on viisikymmentä kilometriä halki laaksojen ja niittyjen, tosiaankin, vesi on maisemaa, peltoa - siinä on pinnanmuotoja, vaikka se minulle tuntuu tasaiselta. Pientä tuulenvirettä on pinnassa, vesi on hiukan viileää, mutta sopivaa. Uin yksin. Sitä ennen olin ilmoittanut olevani raskaana, vaikka en todellisuudessa ollut. Katselin muita innokkaita äitejä neuvolassa. Sitten lähdin uimaan ja loppumatkalla, kun olin tulossa rantaan, näin kellon uppoavan veteen, se oli keskimmäisen lapseni vihreä kello. Poimin sen vedestä ja vielä toisenkin kellon, omani. Rannalla minua odotti ystäväni, harmi, etten muista kuka. Tunnelma unessa oli rauhallinen ja seesteinen. Oli virkistävä uida, seutu oli vihreää ja vierasta, sellaista jota on Hämeessä. Uin kuitenkin ehkä kotiinpäin.

Amaryllikset ovat auenneet, meillä mies hoitaa kukkia ja ne voivat hyvin. Siihen tulee taas kahdeksan valtavaa punaista kukintoa. Taidan tehdä vielä kolmannen mukillisen lämmintä mehua, sillä kurkkuun pistää ja huomenna pitäisi taas puhua koko päivä. Illalla tapaan Pasilassa ystävän. Pasilassa on virastoja ja tuulisia teitä, mutta joidenkin talojen sisuksissa on ehkä orkideoita! Haluaisin löytää sieltä mukavan sopen tai puutarhan, jossa kävellä.