Tänään pikkuiset alkoivat tervehtyä: he pukivat itse (myös aurinkolasit, kuopuksella keltaiset) ja lähtivät ulos takapihalle rakentamaan majaa. Kun elinvoimaa on tarpeeksi, he eivät jää paikoilleen. Mistä tulee aikuisten velttous ja saamattomuus?
Luen Macondosta ja sen ihmisistä ja vähän väliä muistan: isäni tuntee tällaisia ihmisiä! Oli J, joka pystyi muuttumaan niin painavaksi, ettei seitsemän miestä saanut häntä nostettua. Kuoltuaan hän menetti kykynsä. Jopa minä miltei tunsin nämä ihmiset!!! Ja minä suunnittelen muuttavani tuohon kylään. Valmistelen muutosta vähitellen, niin että muutos tapahtuu lopulta ikäänkuin itsestään.
Vaihteeksi aika pilvinen päivä. Mutta ei sada.
2 comments:
Ihania juttuja täällä taas .... selailin sivukaupalla hymynkare suupielessä. Elämä on. Pieniä asioita suurissa kehyksissä. Vaikkapa sitten aurinkolaseissa. Kirjoitat herkullisesti.
Kiitos kommenteista. Minusta on ihanaa, että joku lukee blogiani.
Post a Comment