Good Friday

Matka. Taas kun ajoimme mökille, oli täysikuu. Sama täysikuu Hämeenlinnan piirimielisairaalan yllä!! Kangasalla. Täällä.

Pakkaskelissä teimme pitkän hiihtoretken jäällä ja metsissä, joissa hanki kestää kävellä ja hiihtää. Metsässä on lämmin, vaikka ulkona on kymmenen astetta miinusta ja kova tuuli. Muurahaispesissä ei näy liikettä. Pojat juoksevat lumisessa metsässä, lumen pinta on kovaa kuin lattia! Muistelemme vanhoja retkiä lumisilla nevoilla. Rahiseva hanki, aurinko, pikku männyt, niistä on jäänyt pysyvä jälki.

Matkalla mökille ylitsemme lensi seitsemän valkoista ja isoa joutsenta. Laulujoutsenia, vain pari metriä päiden yläpuolella - ne pysyvät ilmassa. Ja me kävelemme vetten päällä. Näimme myös pupuja, kolme kanelinvärisä samassa leikkisässä porukassa. Ja kettu, sen silmät hehkuivat oransseina autonvaloissa. Se katseli taaksepäin häntänsä viertä, niinkuin ketut aina (ne eivät kohtaa suoraan silmiin katsoen). Lisäksi matkalla näimme likaisen lumipenkan, joka ei näyttänyt lumelta vaan polystyreeniltä. Ja eräässä kohdassa oli asfalttitiellä mytyssä oleva valkoinen nenäliina.

Hiihtäessä lumi rasahteli kuin munankuori, jää kuitenkin on vahvaa ja sillä voi sekä hiihtää että luistella. Lunta on vain pari senttiä.

Yöllä näin merkillistä ja hupaisaa unta. Olin nuori ja samalla nykyinen minäni, kolmen äiti. Tapasin miehen, jonka nimi oli I.P. (tämän niminen mies on olemassa, en ole koskaan tavannut häntä, mutta silti näen hänestä unta, en viitsi laittaa tähän koko nimeä, koska hänet voisi googlata ja olisi aika epämukavaa tai vähintään kiinnostavaa lukea itsestään unia). Tämä I oli röyhkeä ja ylimielinen nuorimies (noin30 -v). Hän ajeli taloni ohi juhlivassa miesporukassa ja eräänä yönä he kaikki olivat nukahtaneet autoon talon viereen tielle. Oli kesä. Sitten pian olimme kaikki jossakin konsertissa tai ulkoilmatapahtumassa. Sen jälkeen I kirjoitti taloni tiiliseinään liidulla jonkin häväistyskirjoituksen minusta. Se sekä nauratti että suututti. Se meni jotenkin seuraavasti: (minä) en uskalla tehdä mitään uskaliasta, vaan pelkään miehiä. Olet varmasti vielä neitsyt, seinässä luki. Sätin I:tä ja sanoin, että olet hullu, minullahan on jo kolme lastakin. I nauroi ja aloimme mitellä voimia. Painiskelimme maassa, kumpikaan ei voittanut. Nousin ylös, väsyneenä. Ajattelin, että hän jos hän ei olisi niin ylimielinen ja ärsyttävä, voisin pitää hänestä. I lupasi muuttaa itsensä, katselin niityllä häntä, hän käveli ilman paitaa ja hymyili, ja ajattelin: Ei, pelkästään hänen kävelytyylinsä käy hermooni, hän ei ikinä muutu niin paljon, että voisin pitää hänestä.

Eilen yritin autossa lukea Vihan ja katkeruuden esseitä. Katuvalojen valoissa sain aina puoli lausetta eteenpäin. Sitten panin kirjan hanskalokeroon (siellä on valo) ja luin nopsasti kokonaisen kappaleen ja sammutin taas valon. Pidän kirjasta. Luen lähiaikoina paremmassa valossa, kun saan sähköä. Samalla lainasin Calvinon Marcovaldo-kirjan, josta oli äskettäin puhetta. Etsin illalla siitä novellin, jossa kaupunki on hautautunut lumeen. - Kaikki on hiljaista. Marcovaldo raivaa reittiään lumeen ja tuntee itsensä vapaammaksi kuin koskaan. Ulkopuolinen maailma on poissa. On vain hänen yksityinen sisätilansa, oma toimistonsa. Hän alkaa leikkiä, rakennella mitä vaan lumesta. "Lumen alla ei erota mikä on lunta mikä vain peitettyä. On vain yksi poikkeus: ihminen, koska on itsestään selvä että minä olen minä enkä tuo." Lopussa lumi katoaa yhtäkkiä - se on siis taika-ainetta! Se on harvinaista, epätodellista, mukavaa... se mahdollistaa sellaista, mikä ei normaalisti ole mahdollista.

Tänne tulee ensi yönä -20 astetta. Olet aika kevyesti puettu, sanoo mies, kun minulla on päällä arktisiin oloihin suunniteltu villakerrasto. Viilenee. Jäät puhuvat ja kuu on kumman oranssi. Aamulla ulkona raakkui outo lintu: korppi ja oli kuin äänessä olisi ollut raaka kissa, käheä-ääninen. Se lensi edestakaisin, kiivaasti.

Huomenna jatkamme elämää kuin intiaanit. Ulkona, kirkkaassa auringonpaisteessa, välillä käymme sisällä syömässä aamulla kypsynyttä lammaspaistia, josta riittää koko ajaksi. Perunat hautuvat kätevästi takassa.