Tosiaan

Kyllä tosiaankin raahaudun vielä illalla seitsemän aikaan kuopuksen kanssa mattokauppaan. Toivon, ettei töistä soiteta huomisesta, sillä he kuulisivat puhelimen kautta kaupan eteerisen mainosmusiikin. Kaikki kyllä näkevät, että olen todella sairas. Yskin tuberkuloosilimaa kurkusta ylös jatkuvasti. Mutta teot ja päätökset on tehtävä nyt, jos aikoo toimia. Valitsimme inspiraation vallassa kuopuksen kanssa sammalenvihreän maton. Eteiseen tummanvioletti matto. Kaiken saa jos osaa. Kotiin tuli yhtäkkiä seitkytlukulainen tunnelma, sammalenvihreys, vaaleanpunainen iso jumppapallo, niin, vielä seinään nojaava kitara. Kaikki kutsuu soittelemaan kapinalauluja somassa pesuaineen tuoksussa. Tänään imuroin ja pesin ikkunat, tuuletin perusteellisesti. Ulko-ovi oli auki tielle ja ulkoa kuului koko ajan laahaavia askelia märällä loskalumella, kuin joku olisi ollut tulossa sisään. Se oli ehkä harakka, se käy aina tutkimassa, onko syötävää. Usein löytyykin nurinpäin oleva voileipä pihasta. Linnut haluavat aina tulla tänne sisään, ne aistivat ilmapiirin - että täällä rakastetaan lapsia! Ääntä ei vieläkään ole, mutta huomenna menen töihin ja yritän olla puhumatta. Se on vaikeaa, kun opettaa kieltä, mutta ei mahdotonta, voinhan opettaa kirjoitetun kielen kautta.

Laskemme esikoisen kanssa matikkaa. Hän on normaalien vaikeuksien lisäksi jäänyt vesirokon takia jälkeen. Hän saa sivun tehtyään palkaksi kinkunpalan. Tehtävät sujuvat kyllä nyt jo paremmin kuin syksyllä, joka oli katastrofi. Nyt vielä käsialaa täytyy harjoitella, että saisi selvää, mitä hän kirjoittaa. (Jotakin hän kirjoittaa!)

Näin kauheata unta, jossa aiheutin kolme ihmisen kuoleman. Odottelin tuomiota. Olin hyvin katuvainen ja onnellinen herättyäni, että se oli unta. Olin jo henkisesti valmistautunut, että se ei ole. Nämä unet tulevat stressistä, päivät ovat liian täysiä. Entä, jos elämässä keskittyisi mahdollisimman vähään. Vain muutama asia - niin kuin pappani eli, keittiössä muutama väline, ja niillä voi laittaa kaiken tarpeellisen. Siinä olisi opettelemista.

Tänään tulee äiti meille pariksi päiväksi. Haemme hänet pian Kampista. Häntä ei tämä siisteys hämää, hän ei usko, että meillä on aina näin harmonisen puhdasta. Mutta hän näkee pitkästä aikaa lapsenlapset, kuopuksen,jonka tukka on leikattu, ja joka näyttää pikku papilta. Kuopus hyppii matolta matolle, apylintti, hän huutaa. Hän on aavemaisen pieni, ja aamuisin takkutukkainen, kuvittele pieni ragdoll-mytty hyppelemään lattialle. Hän mököttää, ristii kädet rinnalle ja painaa leuan rintaa ja sanoo: hmph! Suloista. Pulkkamäessä he ovat kuin miniatyyriotuksia: kypärämyssyissä he näyttävät hiukan dinosauruksilta tai joka tapauksessa esiolioilta. Keskimmäisen taas on aivan erilainen. Kun hän juoksee, hän näyttää silloinkin harkitsevan jokaista askelta, ja sitä, missä kulmassa jalkaterä osuu maahan. Hän juoksee hallitusti, niin että vaatteet pysyvät siisteinä silloinkin, kun muut ovat kurassa.