Esikoinen kertoili jo sängyssä illalla lojuessaan.. ajatella, että päänkin voi vaihtaa. Koulussa on vanhempia kertomassa ammatistaan, esim. sukeltamisesta tai lääkärinä olosta. Esikoiselle oli jäänyt mieleen, että pään voi tarvittaessa vaihtaa.

Siihen menee vaan paljon aikaa. Joltakin oli mennyt tunti. Myös mahdollista se, että jos mies haluaa naisen jalan tai nainen miehen käden, niin vaihtaa.

Nyt on perumisvaihde. Perun kaiken. Peruin liikuntaklubin jäsenyyden ja sen sijasta lainasin C.G. Jungin unikirjan.

Viime yön unia. Olin jossakin konferenssissa. (Olen unissa aina teatterissa katsojana tai kirjoittajakonferenssissa. En juuri milloinkaan esim. kotona. ) Näin veneonnettomuuden rannalta. Moottorivene kääntyi ympäri, ja vajosi veteen, se kiisi vielä veden alla. Läpinäkyvän veden alla. Sitä seurasivat hautajaiset. Ne järjestettiin heti konferenssin yhteydessä.

Sitten istuin sohvalla. Vieressäni oli joku tuttuni, nainen, joka oli pukeutunut vaaleanvihreään morsiuspukuun. Hän ei oikeasti ollut morsian. Juttelimme, naureskelimme. Kun hän nousi ylös, sohvalle jäi hänen käsistään jauhoa. Joka puolella oli vehnäjauhoa.

Heti sen jälkeen olin jonkun kanssa kauhealla louhikkoisella kivipellolla, jalkojen alla oli nyrkinkokoisia katukiviä, ja kaikenlaisia roskia. Iso puskutraktori tasoitti maata aivan edessäni. Hirveä kolina raastoi korvia. En tiennyt missä olin, katu oli valtavan leveä, tasainen, samaa harmaata kivimassaa. Kaikki valkeni vähitellen. Katu oli lähemmäs sata metriä leveä. Kun nostin katseeni, näin edessä Brandenburgin portin. Samassa huomasin maassa avatun tyhjän säilykepurkin, siinä oli terävä reuna, ja tyhjän salmiakkirasian, ne olivat vääntyneitä. Ilahduin salmiakista, rasia näytti tutulta, punaista ja siinä oli salmiakkiruutuja. Se oli tuttu.

Ainoastaan viimeisestä pätkästä muistan uneen liittyvät tunteet, ne paljastavat kaiken.