Vedestä nouseminen... olen taas tässä. Miten kirjoittaa epäröintiä, pois ottamista, edestakaisin menemistä. Tekstiin.

Tai surua. Kuten kuolemaa. Jotakin uutta edessäpäin. Facing death. Jotakin uutta. Facing death. Jotakin uutta edessä.

En koskaan pelkää kävellä pimeässä metsässä. En missään. Miksikö? Koska - näin luulen - minulla ei ole vihollisia, ja jos olisikin, niin -

Joku on jättänyt metsään aaltopeltilevyn, pisarat tipahtelevat siihen kumeasti. Ja kävellessä sataa maasta kasvoihin päin.

Et voi oikeastaan ohjailla sitä, kuten et mitään tarinaa. Tai voit, jotkut tekevät niin, mutta ne tarinat eivät elä.

Meren rannalla, sumutuulessa,

kunnolliseen tapaamiseen liittyy asetelma, hotellin aulapöydällä.

Olen astunut liian kauas, selvästi. Koska jos joku ilmestyisi kävelemään taakseni, metsässä, olettaisin sen olevan vähintäänkin -, alkaisin puheisiin ja olisin niin kuin kenen tahansa muunkin kanssa, aivan kuin välillä ei olisi mitään.

Suru saa uhmakkaaksi. Se saa sanomaan suoraan. Kun kävelen syksyisessä metsässä, hämärässä, sateisessa, mitä olen silloin-, mitä se on. Itke vain, äiti. Kaikki on automaattista, kävely, polku. Käänsin katsetta, ja inhoan sitä, mitä tein. Mitä jos - lukitsen oven, jääkö siili asumaan kellarivarastoon? Olen kuullut tällaisista tarinoista.

Se loppui koulun loppumiseen, en suunnittele mitään sen jälkeen. Mutta vaikuttaisi kuitenkin olevan olemassa suunnitelma, koska tiedän, mitä tehdä. En koskaan epäröi tärkeimmissä asioissa. Tunnistan rakkauden, ja olen nähnyt -. Rakkauden tuolla puolen? Ei ole soveliasta itkeä julkisilla paikoilla, teillä ja poluilla, mutta joskus täytyy. Ei ole koiraa, ei ole puhelinta, on vain mutainen tie, isot sateesta kiiltävät lehdet maassa. Ne voisivat olla pieniä sammakoita, ruskeat tummatäpläiset vaahteranlehdet, kyyristyneinä.

Pitääkö minun muuttaa kaikki? Muutin kaiken. Mitä unelmaelämää olenkaan elänyt: kirjoittanut, ja hän on lukenut. Kirjoitan vielä paljon enemmän. Mutta nyt olen tässä, ihmisten ympäröimänä, rakkauden ja kirjoittamisen tuolla puolen.