Väsyneenä, nyt täytyy alkaa karsia tekemisiä. Ensin lähtee liikunta, valitettavasti, se on ainoa, minkä voin karsia. Kaikenlainen hupikirjoittaminen, facebook, ym. myös mennä. Uupuneena tuntee aina olevansa täysinäinen astia, jossa ei ole kaikupohjaa. Liian täynnä.
Päällekkäinbuukkauksia. Monta.
Liian kiireessä tehtyjä asioita. Koko päivän kestävä minuuttiaikataulu.
Mutta jotain hupaisaakin. Oppilas ei voi käsittää englannintunnilla miksi on olemassa sanonta "luoda lantaa". Yritämme kaikki muut selittää: no se tarkoittaa lapioimista, lanta pois. Hevonsenkakka, siitä tässä oli kyse. Niin, mutta mitä ihmettä, mitä se on? hän jatkaa. Hevosen pilttuu, selitän, täyttyisi lannasta, jos sitä ei luotaisi pois. Siis mitä? Siis nyt hei, mä vien sut talleille, sanoo joku.
Hän ajatteli luomista as in creating something. Miksi kukaan loisi lantaa?!
Viime yönä nukuin huonosti, mutta näin maailman suloisimman unen: Olin omassa puutarhassani, takapihalla, kyykistyneenä jalkojeni varassa ja tarkastelin joitakin kasveja, ja kitkin rikkaruohoja. Siihen tuli siili, joka kulki jalkojeni alta, sitten kohti taloa ja avoimesta takapihan ovesta sisään, ja huonekaluja kierrellen suoraan varastohuoneeseen, joka on talon kaikkein keskimmäisin osa, ydin. Se jäi sinne, ja ymmärsin, että se oli asunut siellä jo pitkään. Varastohuoneesta portaiden alla on sama matka kaikkialle kotiin, se on keskellä ja se on täynnä tavaraa, sieltä ei siiliä löytäisi. Minusta tuntui hyvältä, että siili asui siellä. Se ei lähtisi pois. Lisäksi kun siili kulki, ajattelin sen piikkien kalisevan hiukan toisiaan vasten.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment