Ok, nyt on aika viettää hämäräjuhlia. Nautin pelkästä hämärästä, kynttilöitäkään ei tarvita. Entä vaalea verho, läpinäkyvä, ikkunan peittävä? I said I dunno.
Ne, jotka pelastuivat jostakin todellisesta vaarasta, eivät useinkaan kiitä onneaan. Siihen tyyliin, että ihanaa, pelastuin. Pikemminkin, heille on sama. Heitä masentaa jäädä henkiin.
Perustin uuden blogin, jonne kirjoitan vain fiktiota. En anna sen osoitetta. Tässä blogissa jatkan faktaa. Enkä edes naura.
Luminen metsä, tummanvihreä ja luminen, kiemurteleva tie. Anteeksi.
Ok, tämä vapauttaa kirjoittamiseni. Mikä ihana ajelu metsän halki, pehmeitä kinoksia, kaikki ohdakkeet ja nokkoset ovat peitossa. (Se lintu, joka kesällä keihästi piikkipensaan okiin kimalaisia, koppakuoriaisia... on nyt poissa.)
Viis minun universumistani, olkoot millainen lystää. (Fuck my universe) Aloin nimittäin lukea Coetzeen kirjaa Diary of a Bad Year. Kirjoittaja tulee esille, en tiedä onko se aito ja oikea, hän, joka seikkailee opiskelijatyttöjen kanssa ja kannattaa kasvissyöntiä. Se ei ole tärkeää, mutta se mahdollisuus tulee hienosti esille. Otan vastaan, mitä hän sanoo, sivun alareunoissa. Parissa rivissä, rakkaussuhde, jossa tulee esille menneisyys ja ympäröivä maailma. Se kuulostaa hyvältä, ainoastaan sihteerikön ja hänen miehensä puhe kuulostaa joskus liian... osuvalta. Mutta he ovat näpsäköitä, yllättävän sanavalmiita! He ovat idiootteja. Oikein alemman sosiaaliluokan ääliöitä, ja sille saa lukija nauraa. "Sellaiset ihmiset pyörittävät maailmaa", se on vitsi ja ei ole. Kirjaililijan sihteerin avomies on epäluuloinen ja mustasukkainen (ilman mitään syytä) vaimonsa työstä:
He chose you and no one else because he letches after you, Anya. Because he has lewd dreams where you suck his filthy olf withered dick and the lash him afterwards with a cat-of-nine-tails. And what does that add up to? False advertising. Soiciting. Sexual harassment. We are going to nail him!
By now I was laughing. I love that crazy energy in Alan. Good or bad, people like him make the world go round. Come to me, mister, I said, come show me some real sexual harassment. And we sank down onto the bed. Curtain.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
3 comments:
faktaa, fiktiota... mä taas rajasin omani nyt, hmm, faktioon. =)
PS. Coetzee on muuten kummallinen. Kiistelen koko ajan hänen kanssaan, kun luen. Ei sitä monien kanssa tapahdu, silleen.
Ai, kiva, olet palannut blogiisi!
Post a Comment