Matkalla näimme hirvimiehiä. Ainakin neljästi, viidesti. Kolme hirveä, yksi iso uros juoksi aivan tien viertä, se oli tullut suojaan. Eiväthän he varmaan aivan tien vierellä ammu.
Joissakin paikoissa on sammal neonvihreää, jäkälää on valkoisenaan kankaisilla kallioilla. (Minä mietin - peltoa kynnetään. Iso kynsi.)
Muistan sen lapsuudesta: hirvimiesten oranssit ja punaiset liivit, he lähestyivät, tupakkaa tai piippua poltellen. Heillä ei ollut mitään kiirettä. Me seisoimme ulkona ja yksi heistä kysyi isältäni, onko mitään näkynyt. Se meni tuonnepäin, sanoi isä. Kaikki lähtivät sinne, rauhallisesti, autoilla, väärään suuntaan. Olen tuollaista ampumista vastaan, isä sanoi minulle.
Olen aloittanut mielenkiintoisen kirjoitustyön. Sillä ei ole mitään tekemistä ampumisen kanssa.
2 comments:
Juur maalta tulleena, kyllä, se näyttää ison kynnen jäljeltä, ja tuo neonvihreyskin tuli todettua, ne hohtavat hämärissä (mitä siihen sammaleeseen oikein nykypäivinä laitetaan), maalla kokoustaessa noista sanojen merkityksistä tuli puhetta, joku sanoi edesmennyt, edestakainen lippu, ajattelin, olisit edes varovainen, mitä sekin sana oikein tarkoittaa.
näitä tuumaa tää yks unikurssilainen
Edesmennyt, joo, edestakainen lippu, meno-paluu.. hyviä mietteitä... kirjoittaa hetket, joka on niin väsynyt, että pitää koko ajan oranssia paitaa, että pysyisi hereillä (kun nuokahtaa, niin silmille tulee yhtäkkiä valoa).
Post a Comment