Inkivääriteetä juodessa

Tuntuu, että olen mennyt taaksepäin ja vieläpä niin paljon, että olen mennyt jo ohi lähtöpisteen, sen äskeisten aikojen merkittävän alkukohdan. Sen takana on erilaista, hiljaista, aivan kuin lauantaina maaseudulla, kesällä, kun kävelee tiellä, eikä autoja näy missään (ja kun pitäisi päästä eteenpäin liftaamalla). Menee yhä vain pienempään ja olennaisempaan. Kirjoittaminenkin minkään muun tavoitteen vuoksi paitsi oman mietiskelyn on silloin epäolennaista. Miksi tekisin viimeisteltyjä lauseita paperille? Taiteen vuoksi? Ei... niiden täytyisi olla minulle... aivan oleellisen tärkeitä lauseita. Tässä on jo valmis kuoppa, johon pudota. Lauseet näyttävät niin latteilta. Eihän niissä ole mitään, epätavallista, hohtoa.

Hui millaista, maistoin tuoretta inkivääriä. (Teen siitä teetä, siihen se sopii paremmin.)

Vein auton huoltoon tällä viikolla. He olivat sanoneet miehelleni, että joo, tyttösi toi auton aamulla. (Vaikka olen nuorekas, niin tämä on liikaa, jos minua luullaan hänen tyttärekseen.) Bussissa töihin mennessä ennen minulta kysyttiin otanko lastenlipun (alle 17)vai aikuisten. Olin silloin 27-vuotias. Vasta kun olin raskaana, bussikuski lakkasi kyselemästä, hän vain katseli surumielisenä vatsaani. Ehkä toisaalta on niinkin, että kaikki miehet ovat isiäni, ja toisessa kädessä ovat kiinni poikani.

Tämä viikko oli pohjanoteeraus: ennen ajattelin, uskallanko. Uskalsin. Nyt, että jaksanko, onko energiaa, sitä täytyy säästellä, koska on niin paljon olennaista tehtävää, joka menee kaiken muun edelle.

Kamerassa olisi paljon hyviä ruokakuvia. Teimme poikien kanssa täytettyjä lettuja. Tulista lammasta, tänään lähi-idän pataa, laitoimme siihen idätettyjä kidneypapuja ja linssejä. Huomenna teemme kakun, johon tulee punajuurta ja suklaata. Päälle kuorrutus sulatejuustosta. Jääkaapissa on lisäksi paljon lanttuja, joista voisi tehdä lanttusämpylöitä. Ruuasta voi huomata näkökulman muutoksen. Joskus taas voi elää vuoden jugurtilla ja myslillä, eikä huomaa siinä ruokavaliossa mitään yksipuolisuutta.

Kuvittele itsellesi valkoiset täydellisen pehmeät ja sopivat puuvillaiset tennisvaatteet, T-paita ja shortsit. Sellaiset, mitä vaatteita vauvoilla on, mikään ei kiristä. Sellaisissa olisi ilo pelata.

Eilen katselin vähän Tunnit-elokuvaa, tv:stä, se on niin hyvä, ja vähän kyllä pelästyin, kun siinä oli kohtaus, jossa huone täyttyy vedellä. (Elokuvassa se symboloi kuolemaa!) Olin vähällä ostaa unientulkintakirjan, mutta jätinkin sen kassajonossa pois, ajattelin, että se on rahantuhlausta. Tungin sen karkkihyllyyn, jossa se ei millään meinannut pysyä, nyt se törröttää ja pilkistää siellä purkkapötköjen seasta kummallisesti. Mutta tiedän jo tarpeeksi... unista, paitsi, että töissä kuulen aina mahtavia juttuja: työkaveri kertoi miten hän poistuu painajaisista, laittamalla unessa silmät kiinni, sillä tavalla silmät aukeavat aina todellisuudessa ja hän herää.