Torremolinos

Löin eilen otsalohkoni eteisen kenkälaatikoihin. Ne ovat systeemi, jossa on kaksi kertaa kuusi seinästä 45 asteen kulmaan avautuvaa laatikkoa päällekkäin. Kun avaat yhden, kaikki avautuvat, koska ne ovat yksi kokonaisuus, yhteydessä toisiinsa kahdella päätykiskolla - käytännöllistä - näkee kaiken samalla avauksella, viisi kertaa kolme paria, plus varakengät ja ympäri vuoden siellä lojuva sandaalit, ym. varvastossut miehen lapsuudesta. Aina täytyy pitää mielessä otsalohkovaurion mahdollisuus, se voi muuttaa persoonallisuutta. Onnekasta! Paitsi, että päätin lopettaa kirjoittamisen, aloin katsella matkoja Torremolinokseen. Torremolinokseen? kysyi mies. Se ei kuulosta yhtään sinulta. (Ei todellakaan kuulostakaan!) Mutta siellä on krokotiilimaa ja vesipuisto, merenrannan lisäksi. Kaupungissa on vanhaa arkkitehtuuria ja "laatikkorakentamista", kuvailtiin nettisivuilla. Vahinko, että sain myös elävän idean romaanin aloitukseksi. Ja menetelmän suhteen olisin valmis tähän: jos kirjoitan suunnittelematta esim. sivun päivässä, saan keväässä hyvin romaanin tehtyä. Sivuun ei mene kauaa. Tunnissa saan helposti neljäkin sivua aikaan. Kirjoittamisen täytyy tapahtua tällä menetelmällä (50 sivua..).