lapset

Saattaa hyvin olla, että olen oikeassa: tulevaisuutemme on pyöräilyä Utsjoelle, patikointia tuntureilla ja sitten melontaa Inarinjärven saareen, uimista, jne. Seuraavalla lomalla patikointia Alpeilla, koskimelontaa, luistelua. Yleisurheilua Intiassa. Poikien energia on loppumaton. Tänään vietimme koko päivän maan alla, uiden ja saunoen ja liukuen, ihan sama, päivänvaloa ei juuri ole kuitenkaan. Loistopäivä, paitsi keskimmäisen mielestä, koska autossa hän tajuaa, ettei ehtinyt leikkiä mitään pitkää leikkiä, "tyhmä päivä" hän huutaa matkalla autossa, "en koskaan enää halua tällaista päivää". Esikoisesta tulee varmaankin näyttelijä, se näyttää niin selvältä, ellei hänen persoonallisuutensa muutu täydellisesti. Hän on todellakin ulospäinsuuntautunut. Kummin vaan, niin hyvä. Hänellä on draaman tajua, hän piiloutuu uimahallin pukukoppiin, ja tulee esiin, kun etsinnät ovat käynnissä. Hän rakastaa ihmisiä ja ottaa heihin kontaktia kaikkialla, pizzeriassa, jossa syömme, metrossa. Hän esiintyy mielellään machona pohjalaismiehenä (hän omaksuu murteet korvakuulolta tuosta noin vaan, myös mie-sie-myö-hyöt). Jahas, mitäs miehet, hän sanoo kädet taskussa tietyömiehille kadulla. Mitenkäs sujuu? On huonot ilimat.

Tällä viikolla esikoinen oli leikkimässä ilttiskaverilla vähän kauempana. Kun hain häntä, kiipesin mäelle, katsoin merelle, soitin ovikelloa ja sitten seisoin eteisessä ja ihailin uutta avaraa taloa, kaverin isä kysyy minulta kohtalokkaan kysymyksensä: Oletteko espoolaisia?

Vastaan, että kyllä. Tietenkin. Mutta kun vastaan niin, mies menee ymmälleen ja vain katsoo, ei sano mitään. Ai, hän sanoo hämmentyneenä hetken päästä. Miksi ihmeessä hän näyttää siltä, kuin matto olisi vedetty hänen altaan?! Se on väärä vastaus, mutta miten hän voi tietää sen??? Mikä läpsäys vasten kasvoja!!! (What a slap on your face!) Älä koskaan anna väärää vastausta! Miten helposti hämättävissä sinä olet! Niin, ajattelin vaan, hän jatkaa, kun.. olimme kuulevinamme, että H (esikoinen) puhuisi.. Siksi me varmaan tunnistimmekin sen, koska... jne jne.

Ostin kirpparilta käsintehdyn rummun, se ehti olla meillä kotona puoli tuntia, kunnes se meni rikki, esikoinen puhkaisi rumpukalvon lusikalla. En vielä ehtinyt selvittää, oliko se tsemberumpu vai mikä. Työkaveri houkutteli kirja-aleen, mutten mennyt, koska en osta kirjoja, elleivät ne ole sellaisia, joihin varmasti haluan palata, ja vain todella harvat ovat. En osta juuri mitään muutakaan, koska olen niin väsynyt, etten jaksa koskaan mennä kauppoihin. Ehkä olisin voinut silti mennä, sillä haluaisin lukea Antti Nylenin kirjan Vihan ja katkeruuden esseet ja Miina Supisen Liha tottelee kuria. En malta odottaa, että saisin ne kirjastosta, jälkimmäinen kuulostaa hauskalta ja ensimmäinen juuri sopivan synkältä. Nyt kyllä ostin vähän aikaa sitten väitöskirjan, joka oli niin paksu, että talo painui sentin syvempään maahan... myrskyt eivät enää heilauta tätä taloa.

Torstai oli myös hauska: olin pakkaamassa autoon rikkinäistä polkupyörääni. Kolme työkaveria meni ohi kotimatkallaan. Juttelin heidän kanssaan parkkipaikalla yhteensä puolitoista tuntia, vaikka olin juuri ollut seitsemän tuntia heidän kanssaan yhdessä työpaikalla. Se oli ihanaa. Laske ikkuna alas, ja juttele, sammuta auto, niin kuin olisit kylänraitilla, ja ette olisi nähneet aikoihin. Kerro kaikesta ja sovi ystäväsi kanssa, että hän tulee käymään joskus salakapakassa, jonka perustat Kainuuseen, kun olet eläkkeellä.

Tolla on asiat sekasin, sanoo kuopus, kun autoradiossa joku laulaa rokkia. Ajattelen kauhulla iltaa, jolloin alkaa läksyjen teko. Esikoinen ei halua oppia lukemaan, häntä eivät kirjaimet kiinnosta, kirja häikäisee, hän rimpuilee, livahtaa pois, hän haluaa kaikkea muuta, ei ainakaan tätä, eikä auta, että aapisen sanaharjoitukset ovat tavuja, jotka eivät tarkoita mitään: iik, ekeh, hek, ekhi. Seitsemän veljeksen lukemaan opettelu tuntuu läheiseltä. Kun hän tietää ensimmäisen kirjaimen, hän alkaa veikkailla, mitä sana voisi olla, mitä villeimpiä arvauksia. Hämmästelemme miehen kanssa vieressä, esikoisen sanavarasto on todella laaja! Mutta hän ei hahmota yhteyttä kirjainten välillä. Tai ainakaan se ei kiinnosta häntä kovin paljoa, "Ihan sama". No, mutta varmasti jollekin kilpailuhenkiselle äidille tämä olisi ankara paikka, koska tuntuu, että niin monelle on tärkeää säilyttää kiiltävä, täydellinen ulkokuori. Hirveän monelle. Tunnen ihmisiä, joiden on vaikea myöntää olevansa heikko tai epätäydellinen missään suhteessa. (Siksi välttelenkin heidän seuraansa parhaani mukaan.)

Esikoinen kuuntelee rokkia kuulokkeista ja tanssii samalla. Se näyttää hauskalta, ja äänikin on poissa. Lankka leissu, talvii lavintoa, kuopus sanoo ja kaikki kolme syövät iltapalaa, vaikka söimme juuri mahat täyteen pizzaa.