päätös

Tänään löin pääni, niin että otsassa on mustelma, unohdin avaimet sisään ja tänään päätin myös jättää kirjoittamisen viideksi vuodeksi, tai kymmeneksi. En pysty järjestämään aikaa sille, en voi ottaa sitä mistään (paitsi jättämällä työni, joka ei ole ehkä viisasta - tai ehkä juuri se olisi viisasta, mutta sitä en nyt tee). En voi ottaa aikaa lapsilta, ja muuta aikaa ei ole. Yö, mutta silloin on nukuttava. Joten jätän sen, ja panen herätyskellon soimaan jonnekin tulevaisuuteen.

Paljon aikaa ja energiaa vapautuu, voin tehdä jotakin muuta: matkustella, leikkiä lasten kanssa, tutkia kaikkea muuta kiinnostavaa, kuten Francon valtakautta, filosofiaa, hyönteisiä. Voin lukea kiireettömämmin. Vain pieni ajatus, ja kaikki muuttuu, kummallista. (Jos kaikesta huolimatta kirjoitan, olkoon se automaattista ja hypnoottisen rentoa (kuten osin tähänkin asti).) En aio mitään.

Kirjoitan blogia, ja muistikirjaa, mutta bloginkin aihepiirit ehkä muuttuvat, koska en voi enää pohtia kirjoittamisen ongelmia - kun niitä ei ole.. En voi elää ilman kirjoittamista, niin ajattelin, mutta elinhän joskus niin... ja voi olla, että vaikka jätän kirjoittamisen, se ei jätä minua. Ehkä se on kuin vieras musta koira mökillä, se vaan ei lähtenyt kulumallakaan, kun avasi oven, se nousi kuistilla ja ensimmäisenä näki sen iloiset ruskeat silmät ja heiluvan hännän.

Mutta nyt - ulkona on vieras maailma odottamassa.