nativfolk berättar

Toisena päivänä kaikki alkaa sujua. Serkkutytöt tulevat uimaan ja kun äänet kaikuvat rannassa sillä tietyllä tavalla, miten ne veden ääressä tekevät, kuin ne olisivat lähellä ja kaukana samaan aikaan – alan ajatella taas ruotsiksi, mitä tämä olisi såsomsvenskalla, kielellä, jota puhumme lasten kanssa, Kärlekslandet, joo… slummarparadisen, lumpeita ja uintia… pannkakor med massor av kräm .. såsomkieli ei saa olla liian huolellista, mutapohjassa on vielä raivaamista. Kauas kuuluu mitä puhumme veden päällä. Olin uintikilpailuissa, arvaa monenneksiko tulin, kailottaa serkkutyttö. No monenneksiko? TOISEKSIVIIMEISEKSI! Kun lapset melskaavat ja nauravat vedessä, tulee mieleen ewighetsprincip. Jokaisesta hetkestä nauttiminen, niin, mutta ymmärrättekö, tekisi mieleni sanoa, olemme täällä koko kesän, voimme uida aina kun haluamme. Toisiko sen sanominen hetkeen enää mitään lisää, latistaisiko se jopa? Nyt kuitenkin järvi jättää ihokarvoihin levää, kun nousemme kiviin kompastellen - emme vielä ole oppineet reittejä.

Äiti tuo aamupäivällä putsaamansa kahvinkeittimen, se on isoisän vanha. Pohjassa on lappu, jossa lukee ”H. Smeds Bg, K-lax” se on Dollari-Hannan kaupasta aikoinaan ostettu. Sellainen malli, mitä kaupoissa siihen aikaan muutamia kappaleita oli, Hanna varmaan edistyksellisenä niitä tilasi. Nykystandardilla vaatimaton kapine, mutta – aivan käypä laite. Lujaa tekoa. Johtuikohan siitä keittimestä, että aloimme tänään asettua, kahvi oli hyvää.

Hurjaa on katselle järveä eri säissä. Tuulessa lumpeet kellahtivat nurin, vesi oli levoton. Koko ajan järvi tuntuu tulevan kohti. Ja kun pesemme astioita rannassa, tulee ajatelleeksi mitä syö. Ei tulisi mieleenkään näyttää järvelle jäänteitä valmispizzasta. Ei, täällä syömme perunaa ja tomaattia. Järvi pitää meistä huolta omalla tavallaan, mittakaavalla, jota emme käsitä.

Viemme miehen junalle, kiharaista tietä. Asemalla tapahtuu mielenkiintoinen keskustelu: –Toi on Mersu, sanoi joku vieras pikkupoika ja osoitti yhtä autoa. – Ei ole mikään mersu, kuopus sanoi loukkaantuneena. – Toi oli viksu! sanoi kuopus pojasta. Hänelle mersu ja fiksu ovat näköjään negatiivissävytteisiä sanoja. Maleksimme asemalla mökkivaatteissa, ai, keskimmäinen on näköjään pukenut yöhousut ja kumpparit. Massor av glycka, kramar till någon som går i kriget. Han har so en bad rund i knullan som de hargjort honom, de myckor, de är alla röda, klumpiga. Han är ljushårig och med bärdet, med en röd band. Det finns småkakor i oven. Han är så en god man jag är inte värdeful av, inte ens - hela veckoslutet flitigt med en skryvskivare. Och de två är inte olika, de är samma slags.

Ohi ui äsken heinäsorsa kymmenen poikasen kanssa. Laitoin esikoisen niskaan voidetta hyttysenpuremiin, hänellä on samanlainen niska kuin isällään.

Nyt ohi lipui kaksi joutsenta, oo-lalaa. Menevätkö kaikki vain ohi? Lähden soutamaan venettä yöteloille, tuuli on heittänyt sen sivuittain rantaan.