Se mitä tavoittelen, sen olen nähnyt ihmisissä silloin tällöin. Mitä se on? Minulla ei ole sille nimeä. En keksi nimeä, vaikka sille varmasti on jokin aivan yksinkertainen nimitys. Luottamus? Tyytyminen? Rauha? Olotila, jossa ei kaipaa mitään. Se saattaa olla mahdoton tavoittaa, varmasti on.
Päivä eteni surkeasti. Sataa, olemme vasta tottumassa mökkioloihin. Eilen savu levisi koko mökkiin, takka ei vetänyt ja yöllä lämpötila laski, oli hallaa. Kärvistelimme kylmässä, lämpöpatterit eivät menneet päälle. Odotin kuitenkin tänään suunniteltua ystävän vierailua, mutta hänkään ei sitten päässyt. Mikä kurja päivä.
4 comments:
Olisiko tuo levon ja tyytyväisyyden ja rauhan tunne jotain mitä suomen kielellä ei voi täysin ilmaista, mutta entä CONTEMPT - voisko se olla se?
Ei...se on jotain mihin voi pystyä. Tosiaan kun pysähtyy, lakkaa täysin haluamasta mitään, olla kiitollinen siihen mitä on. Se on vaikeaa, mutta kyllä siihen pystyy. Hiljentymällä, luopumalla, hyväksymällä.
Nirvana?
To be content... varmaan siinä tavoittelen jotakin sellaista, mistä ei pysyväksi tilaksi voi olla, nirvanaa. Koska ajattelin juuri äskettäin, että haluaisin elämän olevan sellaista, että aika tuntuu pysähtyvän. Niin onnellista.
Mutta varmaan luopumalla kaikesta turhasta (haaveilusta), mihin ei ole aikaa ja voimia pääsee lähemmäs tätä.
Post a Comment