Fuck off sitten kokonaan. Tämän verran minussa on neitoperhoa. (Pidin siitä elokuvasta todella.)

Taivas on kuitenkin sen värinen kuin blogini tausta joskus: tyylikkään, valoisan harmaa. Koivut kurottavat taivasta kohti ja naapurissa asuu psykiatri.

Lähdemme kotoa aina aikaisin aamulla, minä ensin ja sitten muut. Tulemme taas kun on jo pimeää. Siinä välissä minulla on vapaata aikaa hetki, kun siirryn töistä hakemaan lapsia (plus yöt). Lapset alkoivat kasvaa pituutta nopeammin tässä mallissa. Kuopuskin jo muuttunut pitkäksi ja hinteläksi, hänen raajansa kasvavat ulos vaatteista. Keskimmäinen on laihtunut, neuvolassa hänelle määrättiin lisää maitotuotteita. Hän syö kyllä hyvin ja pitkään, jonnekin ruoka vain menee.

Täytyy muistaa aina laittaa tarjolle lapsille kinkkua ja juustoa, ja jugurttia.