Keskimmäinen kertoili maailman synnystä. Hänen mukaansa kaikki meni niin, että alussa oli ainoastaan pieni pähkinäpuun taimi. Se kasvoi, ja myöhään syksyllä maahan putosi pieni pähkinä. Pähkinän kuori halkesi maassa. Sen sisällä oli pieni mies ja nainen. He saivat vauvan, se sai vauvan, ja niin edelleen.
Jotenkin aloimme puhua elohopeasta. Jos mies nielisi elohopeaa, hän saisi kykyjä. Hän voisi synnyttää mitä tahansa: paljon kivoja marsuja tai kiltin kissan.
Jalkkistreeneissä. Sisähalli on valtava ja siellä humisee. Pikku nappuloita juoksentelee joka puolella. Palloja, huutoja. Katselin kahta viisivuotiasta poikaa, jotka istuivat kalkkiviivalla ja odottelivat. He katsoivat toisiaan. Toinen alkoi tiputella urheilupullosta vettä tukkaansa. Toinenkin alkoi kastella tukkaansa omasta pullostaan. He nauroivat, syntyi yhteys, oma pikku maailma. Kylmää, sanoi toinen, kun vesi valui niskaan. Housut kastuvat, jatkoi toinen ja pyyhki paljaita reisiään. Eikö niin, että tämä on oikeasti samppanjaa, sanoi toinen. He nauroivat ja katsoivat toisiaan. Oli hauska katsella ja kuunnella tuota pikku maailmaa, vaikka ympärillä humisi koko maailmankaikkeus.
1 comment:
Pysähdyttävästi kirjoitat! Ihana kuvaus pienestä suuresta hetkestä
..."He nauroivat, syntyi yhteys, oma pikku maailma."
Post a Comment