Tänään kuuntelin autoradiosta Timo Parvelan haastattelua. Kummallista, olin pitänyt häntä jotenkin kiiltokuvamaisena, en kirjojen perusteella, vaan jonkun kirjamessuilla puhuneen tokaisun johdosta, että Parvela on niin hyvä esiintyjä, että häneen verrattuna muut vaikuttivat pökkelöiltä. Tästä kehitin ajatuksen, että hän on jotenkin ärsyttävä, kirjailija ja hyvä esiintyjäkin, siis liian täydellinen, siksi ällöttävä. Mutta haastattelu avasi silmäni, hän oli sympaattinen, oli kuvitellut kärsivänsä aivoverisuonen pullistumasta, ym. vaivoista. Hän oli inhimillinen.